Kuuluu kummia...

Nyt on maailman kirjat sekaisin. Samuel - tämä Bangkokissa tapaamani kalastaja kaveri on löytynyt ja hengissä! Sain eilen puhelun 12 aikaan yöllä Köpenhaminasta. Samuel oli 2pv sitten herännyt kk kestäneestä koomasta! Islantiin saapumista edeltävänä iltana Samuel oli ajanut maasturinsa metsään ja menettänyt tajuntansa, pikaisen ensiavun jälkeen hänet oli siirretty Köpenhaminalaiseen sairaalaan vielä tajuttomassa tilassa. Kuukausi meni ennen kuin hän on herännyt, nyt toipuminen on siinä kunnossa että puhe sujuu vanhaan malliin ja pyörätuolilla liikkuminen onnistuu, mutta kävelystä ei vielä tietoa. Seuraavat 5 vkoa menee vielä Köpenhaminassa ja sen jälkeen toipuminen jatkuu Reykjavikissä.

Tapahtuma oli ollut uutisissakin ensimmäisenä aamuna täällä ollessa, mutta eipä paljon tullut mediaa silloin vielä seurattua. Nyt olis ehkä mahdollisuus päästä vielä kalaan hänen enonsa kanssa. Ja oikein isoon kalaan eli valastamaan harppuunoilla! Greenpeace kuulemma riesana jatkuvasti ja pitää aina tehdä jotain hämäysliikkeitä lähdön kanssa.

En vaan tiedä uskallanko enää vaihtaa työpaikkaa. Töissä sujuu kivasti, molemmissa kahdessa ja nyt kun ylitöitä on paljon niin rahaa jää käteenkin. Myös vuokra on sovittu loppuvuoteen saakka.

Ensimmäinen palkka päivä häämöttää lauantaina. Täytyy yrittää siitä palkasta saada rahaa lentoihin jotta saisi ne ostettua pois ja sitten voikin kuukauden elää näkkileivällä :) tosin joitakin edullisia ja hyviä juttuja jo täältäkin löytynyt: kuten sini ja valkohomejuustot, kylmäsavulohi ja katkaravut ovat erittäin edullisia! Katkarapuja saa 10€ /kg, erinomainen paikallinen valkohomejuusto 2€ - 125gr ja kylmäsavulohi 10€ / kg.

Muutamia mukavi Puolalaisia kavereitakin on löytynyt töiden kautta ja Islantia ymmärtää koko ajan enemmän. - mutta thaimaahan ja tyttöjä on kova ikävä!

Talvi tulla tupsahtaa...

Kuulumisia Reykjavikistä, useamman päivän sateisen ja + kelisten päivien jälkeen ollaan taas päästy pakkasen puolelle. Tämä on tervetullut vaihdos ehdottomasti. Meinaan kun Islannissa sataa niin se sataa samalla tavalla kuin Thaimaassa eli korkeelta ja kovaa, mutta kestää kauemmin ja vesi on 20 astetta kylmempää - ei hyvä.

Asuminen talossa sen kuin paranee. Runar talon omistaja vei minut tänään saunomaan ja muutenkin tarjoilee maittavia iltapaloja ja usein olutta kun kaipaa juttuseuraa. Tuntuu, että Runar on ottanut henkilökohtaiseksi missioksi sen että saisi minut pitämään Islannista. Ja itseasiassa kyllähän tämä nyt jo rullaa paremmin, ei tämä niin paha paikka enää olekkaan, tosin tieto siitä, että kuukauden päästä pääsee lämpöön ja takaisin Thaimaaseen helpottaa oloa huomattavasti.

Täällä kummittelee...
Näin ovat väittäneet jo 2 talossa olluta asukasta sekä yksi Tanskalainen kirjailija joka asui juuri minun kattohuoneessani 2 vuotta sitten 3kk ja kirjoitti kirjan tässä huoneessa asuvista kummituksista. Kirja on Tanskan kielelle joten sen lukeminen on suhteellisen helppoa ja olihan siellä kuvituksiakin joista tunnisti komeesti sekä talon, huoneen että lähiympäristön. No jos täällä kummituksia on niin toistaiseksi ovat ainakin antaneet minun nukkua rauhassa, toiseaalta olen kovin sikeäuninen...

Duunissa menee kivasti. Brandör, Islantilainen 62v mies jäi perjantaina eläkkeelle ja muuttaa Thaimaahan thai-vaimonsa kanssa. Heillä on siellä talo ja 5 koiraa, ei lapsia. Brandörin lähdön myötä työt lisääntyy ja vastuu kasvaa, samoin myös vähän liksakin, eli ensimmäinen ylennys tuli duunis 3 vko työn teon jälkeen. Viime viikolla pääsin jo tekemään 10h ylitöitä ja mitä lähemmäksi joulua mennään sitä enemmän ylitöitä on edessä. Ajattelin kuitenkin aloittaa vielä toisen duunin ja menen ystäväni Intialais-Pakistanilaiseen ravintolaan tarjoilemaan ma illasta lähtien. Toistaiseksi paikkaan vain poissaolijoita mutta jos hyvin käy niin pääsen tekemään ainakin vko loput ja aina silloin kun en ole ylitöissä niin myös illat.

Muukalaiskerho
Perjantaisin ja sunnuntaisin kokoontuu ulkomaalaisten klubi. Valtion sponsoroima kokoontuminen tapahtuu usein kulttuuritalolla missä katsotaan leffaa ja safkataan. Tapahtumat ovat ilmaisia ja hyvin rentoja. Eilen oli tarjolla viinejä, juustoja ja erilaisia Islantilaisia naposteltavia sekä kinkkua. Huomenna menemmä leffaan. Klubissa tapaa myös erittäin mielenkiintoisia ihmisiä kuten eilen Gabriel - Intiassa syntynyt poika joka on viimeiset 25v vaihtanut asuin maata vähintään vuoden välein lukuunottamatta 5 vuoden ajanjaksoa Antiquan saarella Caribialla. Tanskalainen kommunisti jonka nimeä on muista, Kanadalainen entinen jääkiekkoilija John jne...

Katselin lentoja juuri pois täältä ja kun palkka tulee tilille ensi viikolla ostan todennäköisesti lento vaihtoehdon Reykjavik - Lontoo - Abu Dhabi - Bangkok - Chiang Mai... joten tulee aika pitkä lentorupeama. Tosin sekä Lontoossa että Abu Dhabissa olis mahdollista tehdä pari päivä pysähdys ja molemmista löytyis kavereita jotka lupautuivat majoittamaan joten saa nähdä otetaanko reissu pitkän vai hyvin pitkän kaavan mukaan...

Viikinkien jäljillä..

En tiedä mistä tuo otsikko tuli, mutta Viikinkejä nämä paikalliset ovat vieläkin. Vähintäänkin kieleltään, joka ei ole kehittynyt muiden kielten mukana vaan säilynyt samana ollessaan eristyksissä muusta maailmasta. Samoin käytöstavat ovat edelleen aika brutaalit.

Aloitetaanpa asumisesta: asun siis edelleen hulppeessa penthouse sviitissäni mistä näkymät yli kaupungin, eli ei voi valittaa. Majatalon omistaja on New Yorkissa ja katson busineksen perään sen minkä kerkien. Koitan myös pitää huolta hänen kissastaan joka menee ja viilettää niin kovaa ettei perässä pysy. Talo hiljeni eilen kun 6 asukasta lähti pihalle. Pääsin myös eroon mielenvikaisesta Islantilaisesta jonka kanssa kommunikointi oli aikas vaikeeta. Alakerran Nigerialainen Ara on ollut hyvin ystävällinen ja pitänyt huolen siitä, että olen saanut vähintäänkin riittävästi ravintoa joka ilta. Eli minulla ei ainoastaan ole ilmainen asuntu, mutta käytännössä myös ilmainen ruoka. Ilmainen ruoka on myös pitänyt sisällään lähes tulkoon rajattoman määrän oluttaj a viiniä...

Logistiikan loogisuus:

Mitä työhön tulee niin täytyy sanoa, että Islantilaiset ovat kovin yksinkertaisia ihmisiä. Meidän firmamme on kuulemma varastointi logistiikan ykkönen, mutta hyvin yksinkertaisia asioita siellä tehdään täysin väärin. Hihnalla kulkevat tavarat merkataan lapuin joihin käsin kirjoitetaan kauppa / paikkakunta johon tavarat on menossa, sitten tämä lähtee hihnaa pitkin pakkaamoon. Homma voisi toimia, jos kaikki työntekijät olisivat Islantilaisia niin olisi mahdollista että paikat kuten Holtegaardean (ei muuten kirjoiteta näin... puolet kirjaimista ovat jotain mitä minun näppäimistöstä ei löydy) saattaisivat olla jopa ymmärrettävästi kirjoitettu, mutta kun yli puolet työntekijöistä on ulkomaalaisia ja sanat vielä kiireessä lyhennetään niin Holtegaardaenista saattaa tulla esim, Cholta!

Toisessa päässä ihmetellään sitten, että mihinköhän tämäkin olisi menossa. Myöskin tämä kirjoittamis prosessi on kovin hidasta kun joka kerta etsitään tusseja jne... kuitenkin lappuja lähtee päivittäin useita satoja ellei tuhansia niin miksei ihmeessä niitä voida tulostaa Laaserilla ja oikein ja ERI VÄRISILLE PAPEREILLE!!! näin ollen pakkauspäässä nähtäis jo 50 metrin päästä tulevat lastit mihin ne ovat menossa ja EI TARVIS EDES OSATA LUKEA ISLANTIA!!! Tämä säästäis paljon aikaa ja virheitä...

No ehkä taas avaudun huomenna asiasta jospa saisimme jotain muutosta tehtyä asiaan. Muutoin töissä menee mukavasti. Suurin osa työntekijöistä on Puolalaisia ja kaikki erittäin mukavia.

Ulkonakäyminen on erittäin kallista ja lompakkoa on pidetty visusti kiinni, mutta jotain järkevää shopattavaa täälläkin on. Esim. Kylmäsavulohi ja katkaravut sekä erilaiset homejuustot ovat erittäin edullisia!!! Tämä sopii minulle erittäin hyvin ja onkin tullut mässäiltyä näitä aika hyvissä määrin.

Musiikki puolella olen päässyt kuuntelemaan Aran laulu ääntä lähietäisyydeltä ja se on kyllä erinomainen täytyy sanoa... vaikka genre ei ihan mun juttu olekkaan niin ääni on kyllä hyvä. Tiesto kävi soittelemassa perjantaina tuossa parin sadan metrin päässä olevassa klubissa, mutta minä vedin sikeitä jo ilta 10 aikoihin... ei ole enää oikein hurvittelijaksi olen vissiin tulossa vanhaksi. Tästä kätevä aasinsilta 30 paniikkiin...

Olen koittanut tavoitella vanhoja ala-aste koulukavereitani selvittääkseni mitenkä heidän elämänsä rullaa kun 30 tulee mittariin. Muutaman vasta olen saanut kiinni: Kalle on 3 lapsen isä ja asuu perheinensä Tampereella sekä työstentelee sähköasennusten piirissä. Janiin olen muutenkin pitänyt yhteyttä ja hänen kuvionsa tiedän. Sakari on rauhanturvaaja ja maailman top 10 kädenvääntäjä. Myöskin Sakarilla löytyy avovaimo ja yksi huollettava. Saara asustelee Helsingissä ja valmistelee opintojaan taidekorkeakoulusta. Antti asuu Lontoossa jossa toimii yritysjohdon konsulttina ja Jussi pelaa salibandyn sm-liigaa tamperelaisjoukkueessa.

30v paniikkia helpotti vähän kommentti jossa 25 vuotias Puolalaistyttö oli hieman hämillään, että kuinka olen näin nuorena maailmalla yksin, ja kun tiedustelin minkä ikäiseksi hän minua luuli niin vastaus oli 20! Lopun päivää myhäilinkin tyytyväisenä... voi olla, että tämä oli vain piilokamera juttu, mutta tuntui silti hyvältä.

Islanti, Eurooppa ja talvi

Reakjavik on kyllä ihan kaunis kaupunki, mutta miksi täällä on oltava näin kylmä!!!

Kirjoitustahti blogiin on pahasti hyytynyt. En tiedä onko syynä ollut se, että liian vähän on tapahtunut vai liian paljon jolloin aikaa kirjoittamiseen ei ole jäänyt. Nyt kuitenkin päätin kirjoittaa kiitos pienestä Suomesta päin tulleesta painostuksesta.

kirjoitan tätä blogia nyt huoneestani Reakjavikin keskustassa. Huone on hyvin pieni ehkä 10m2 kokoinen. Löysin tämän majatalon sattumalta kävellessäni etsien Reakjavinkin keskustaa. Myöhemmin minulle selvisi, että sellaista ei ole. Tai jos on niin asun keskellä sitä. Tämä on majatalo nimeltä "Eric The Red". Omistaja on vajaa 70 vuotias Islantilainen mies joka muistuttaa vahvasti 80-luvun hollywood leffoista tuttua siperialaista miestä. Vahva Venäjältä kuulostava aksentti joka myöhemmin paljastui Islantilaiseksi aksentiksi, sekä pitkä harmaa tukka ja arpinen elämää kokenut iho, mutta ennen kaikkea uskomattoman suora tapa ilmaista asioita.

Kävi kuitenkin niin, että tämä kaveri osoittautuikin erittäin mukavaksi veijariksi fiksattuani hänen tietokoneensa sellaiseen kuntoon, että hän voi kommunikoida Belgiassa asuvan tyttärensä kanssa skypen videopuheluiden avulla. Tämän jälkeen vuokrasopimuksen teko oli erittäin helppoa ja 10.000 Kruunun (115€) / vko hinta osoittautui erittäin edulliseksi. Kaiken lisäksi huomenna pääsen muuttamaan talon parhaimpaan huoneeseen kun yläkerran penthouse vapautuu Elisabethin (jenkki valokuvaaja/turisti) jatkaessa matkaansa Saksaan. Yläkerrassa minulla on oma kerros, eteisaula lähinnä tavaroiden säilytykseen, oma wc sekä mahuuhuone jossa tuplasänky, 2 mukavaa nojatuolia ja kattuikkunat molemmin puolin huonetta.

Talossa on jaetut suihkut, keittiö ja langaton netti. Muita asukkaita on, viereisessä huoneessa asuva noin 30v Islantilainen nainen jolla ilmeisesti pahoja mielentilaongelmia ja erikoisen kova ääni ja tapa puhua. Tosin hän ei onneksi puhu sanaakaan Englantia joten meidän välinen kommunikointi on jäänyt hyvin vähäiseksi. Toisella puolelle minua asuu Nigerialainen pariskunta. Tyttö jonka nimeä en muista, ehkä 30v on musiikki artisti ja näytti kuvia joissa on esiintynyt mm. Stewie Wonderin ja Sean Paulin kanssa. Hänen aviomiehensä on paikallisessa lelutehtaassa töissä. Fiksattuani alakerran Ericin tietokoneen jouduin pian myös fiksaamaan Nigeriasta tuodon Compag läppärin nettikuntoon. Kiitos Jamin pienen avustuksen messengerin välityksellä sain pisteet myös tästä kotiin ja ilmeisesti Nigerailais sapuskaa on odotettavissa joinakin iltoina kotiin saavuttuani.

Reykajavik on vuorten ympäröimä siinä missä Chiang Maikin, tosin vain toisessa sataa lunta, jäätä ja vettä samaan aikaan!

Näin siis asun Reakjavikissä, mutta miksi Islannissa?? Tätä olen kysyny itseltäni monta kertaa... ja monesti olen miettinyt, että olisi pitänyt jäädä vain Thaimaahan. Mitä pidemmän aikaa olen täällä ollut olen kuitenkin vakuuttuneempi siitä että tämä reissu kannattaa ja opin aikas paljon, lähinnä itsestäni. Alun perin lähtö Islantiin alkoi pyöriin ajatuksissani kun tapasin Islantilaisen kalamiehen Samuelin Bangkokissa. Hän lupasi töitä kalastusaluksellaan 6.000€/kk palkalla + ilmainen asunto. Tämä tarjous oli niin houkutteleva että takerruin koukkuun ja ostin lennot Islantiin (Suomen kautta). Ilmoitin saapumisajankohtani Samuelille ja hän lupasi noutaa minut kyytiin lentokentältä. Saavuttuani kentälle en löytänyt häntä joten päätin ottaa bussin Reakjavikkiin ja lähdin haahuilemaan etsien keskustaa... jolloin törmäsin tähän guesthouseen jossa vieläkin asustelen.

Näitä fisuja toivoin pääseväni onkimaan

Vuorokauden yritin saada yhteyttä Samueliin jonka jälkeen lähdin etsimään töitä. Kävelin paikalliseen työvoimatoimistoon johon jätin hakemukseni. Heidän järjestelmästään hakemus lähetettiin noin 5-6 eri työpaikkaan sähköisesti. Parin tunnin päästä tästä sain ensimmäisen soiton ja työhaastattelun. Firman nimi oli Hysing ja se tuottaa logistiikka ja varastointi palveluja sekä maahantuontia 6 suurelle tavaratalolle Islannissa. Kävin haastattelussa ja työpaikkavaikutti asialliselta ja pomo oikein mukavalta joten aloitin duunin seuraavana päivänä. Työkavereina minulla on meidän osastolla Casper 19 vuotias Tanskalainen opiskelija sekä vanhempi Islantilainen mies jonka nimi on mahdoton muistaa. Tämä ukkeli on 62 vuotias ja jää eläkkeelle marraskuun lopussa muuttaakseen vaimonsa kanssa Thaimaahan Saraburiin missä heillä on talo. Hänen vaimonsa on ehkä 15 vuotta nuorempi Thaimaalainen joka on asunut 10 vuotta Islannissa ja puhuu kieltä sujuvasti. Ensimmäisen työpäivän päätteeksi he tarjosivat minulle illallisen Thaimaalaisessa ravintolassa ja oli tosi mukavaa päästä puhumaan Thaimaata kaiken sen Islanti mambojambon keskellä.

Työ on aikas helppoa ja opittu parissa tunnissa. Järjestelmä on niin edistynyt ja tietokoneistettu että virheitä on vaikea tehdä. Firmassamme on 70 työntekijää joista puolet ulkomaalaisia. Puolasta noin 20, 3 philippiiniläistä, 3 chekkiä ja loput mistä sattuu... Varasto oli muistaakseni noin 8.000 m2 ja katossa kulkevat raiteet kuljettavat korissa olevia tavaroita oikeisiin pakkauspaikkoihin ja autoista hyllyille jne. Jokaisella on ranteessa minitietokone sekä sormen päässä skanneri joilla tavarat luetaan ja tämän jälkeen pakataan koreihin jotka vievät ne sitten automaattisesti oikeeseen paikkaan.

Palkka ei ole vielä häävi. Jää alle 3.000€ mutta paraneee huomattavasti joulun alla kun ylityöt alkavat. Tämän lisäksi kun vanhempi Islantilainen ukkeli katoaa Thaimaahan niin minä ja Casper saamme vääntää pitkää työpäivää. Casper vielä kertoi minulle lähtevänsä ennen joulua takaisin Tanskaan joten saan varmasti tehdä töitä niin paljon kuin kykenen. Tosin tähän esteenä on niinkuin Suomessakin työntekijöiden mukavuutta, työinnokkuuta ja tulotasoa laskeva ammattiliitto. Työ taukoaa aina 2 tunnin välein vähintäänkin 20 min ajaksi jolloin tauko jonka aikana ei saa oleskella työskentelyalueella vaan joutuu poistumaan kahvilaan! Saa nähdä mitenkä tulee sitten käymään kun jään yksin ja työt pitäisi tehdä, en ole ammattiliiton jäsen, mutta ongelmia varmasti syntyy mikäli jään yksin oleskelemaan varastoalueelle.

Tänään sitten keilaamaan työporukan kanssa. Kolme parasta keilan kaatajaa palkitaan kookkain rahapalkinnoin joten täytyy yrittää skarpata vaikkei ihan minun laji olekkaan. Majatalossa asui aiemmin 2 jenkki turistia jotka olivat erittäin ystävällisiä ja auttoivat minua monessa asiassa. Sain heiltä kauluspaidan työhaastattelua varten, heittivät minut haastatteluun ja hakivat sieltä pois sekä veivät museo kierrokselle. Täytyy lähettää heillä sähköpostia nyt kun ovat jo takaisin Minnesotassa Amerikassa. Kävimme myös kiivasta keskustelua maailman politiikasta heidän ollessa pro Bush Republikaaneja ja minä ja Eric kuten monet muut Eurooppalaiset vähemmän innostuneita Jenkkien roolista maailman poliisina.

Mitä reissusta jäänyt toistaiseksi käteen. Isoimpana asiana se, että nyt minulle varmistui se asia, että Thaimaa on se paikka missä haluan asua. Sekä Meow & Ning ovat minun perheeni joista haluan pitää huolen ja joiden kanssa haluan kasvaa... joskus jopa aikuiseksi... mihin liittyen ostin juuri kirjan "Turning Thirty" joka kertoo miehen kasvusta maagiseen 30 v ikään joka minulla on edessä jo reilun 4 kk kuluttua!

Lisäys: Eric lähtee keskiviikkona New Yorkiin ja pyysi minun katsomaan guesthousen perään ja jättää kissansa vastuulleni. Näyttää siltä, että olen onnistunut tekemään hyvän vaikutuksen häneen, sillä talossa asuu ihmisiä jotka ovat olleet täällä kuukausia, mutta hän halusi jättää tämän minun vastuulleni. Töitä siitä ei ole kovinkaan paljon, sillä vain yksi Islantilainen perhe on tulossa ja he saapuvat torstaina, ja sen jälkeen talo taitaakin olla täynnä. Hyvä puoli tästä on se, että toistaiseksi asun talossa ilmaiseksi!!

Sunnuntai kirjeitä suomeen osa 1.

Nyt on kulunut liian kauan siitä kuin viimeksi kirjoitin blogiini. Joten päätin ottaa uuden tavan ja ryhdistäytyä. Tästä lähin koitan kirjoittaa joka sunnuntai 52 kertaa vuodessa.

Otsikko on lainaus "Sunnuntai kirjeitä Suomesta" kirjasta jonka luin 7 vuotta sitten Bangkokissa. Kirja oli kokoelma Ranskalaismiehen kirjoittamia kirjeitä Suomesta kotimaahansa. Kirja oli erittäin hauska ja siitä tuli hyvin esiin kulttuurierot maidemme välillä. Suosittelen luettavaksi kaikille. Koska kirja on kokoelma kirjeitä on se helppoa ja hauskaa luettavaa. Toivottavasti saan edes hitusen siitä mukaan tähän kirjoituksiini.

Ensimmäiseen sunnuntai kirjeeseeni otin vähän etumatkaa ja kirjoitan tätä nyt perjantaina 8pm bussissa matkalla Chiang Maista Bangkokiin. 12 tunnin bussimatka on alkutekijöissään ja läppärissäni riittää vielä akkua 2 tunniksi. Tämä on ensimmäinen matka minkä teen Bangkokiin sitten Chiang Maihin muuton jälkeen.

Nyt onkin hyvä kirjoittaa fiiliksistä Bangkokin ja Chiang Main välillä. Kaupungit ovat kovin erilaisia. Bangkok on hektinen, suuri ja sykkivä kaupunki jossa kuitenkin opin hyvin liikkumaan ja selviytymään. Rakastan Bangkokia edelleen ja se on edelleen mailman kartallani #1 kaupunki jossa olen vieraillut. Minun täytyy antaa Chiang Maille aikaa... Kaupungissa on potentiaalia alku vaikeudet kun tulee vain ylitettyä.

Ensimmäinen shokki CM muutettua oli se, että liikkuminen ilman omaa kulkuneuvoa on vaikeata, kallista ja joskus jopa mahdotonta. Mittari takseja ei ole, ei skytrainia, ei metroa eikä moottoripyörätakseja. Ainoat vaihto-ehdot ovat lavataksit ja kalliit tuk-tukit. Lavataksienkin hinnat tuntuvat kovilta.

Viikon ajan liikuin vuokraskoottereilla kunnes löysin omalle budjetille sopivan 4500 Bahtia (n. 100€) maksavan käytetyn 100cc Honda Dream skootterin. Tämä mainio ajopeli on puoliautomaattinen rumpujarrullinen peli mutta liikkuu kivasti kaupungissa ja pidempiäkin 30-40km matkoja sillä on tullut jo tehtyä. Toinen vaihtoehto olisi ostaa osamaksulla 3.000 Bahtia /kk. 40.000 uusi Yamaha Fino automaatti 115cc mutta nyt päädyin tähän edulliseen versioon.

Mitä tulee vanhaan mopoon niin sitä pitää korjailla. Tähän mennessä korjailut ovat rajoittuneet 3 kertaa rikki menneeseen takarenkaaseen. Korjaukset ovat maksaneet 20-170 Bahtia riippuen onko paikattu vai vaihdettu sisäkumi. Uuden ulkokumin vaihto maksaa 250 Bahtia ja se investointi tulee pian eteen.

3 päivän intensiivisen etsinnän jälkeen kämppä löytyi. Kämppä on väliaikaisratkaisu kunnes talous suo mahdollisuuden isompaan. Mutta sijainti on loistava. Mopolla kaupunkiin menee 12 min ja toimistolle ehkä 6. Mutta näkymä ikkunasta on hieno vuorinäköala ja takapihalla olevasta pienestä keittiöstä on kiva kuunnella viidakon ääniä. Ehkä positiivisimmat erot Bangkokiin molemmat näkyvät, kuuluvat ja haisevat omassa kämpässäni. Vuoret, takapihan äänet (gekot, linnut ja heinäsirkat sekä muut hyönteiset), sekä puhdasilma. Kämppä on myös Bangkokin asuntooni isompi ja edullisempi. Vuokrahinta on vain 2.500 Bahtia n. 56€/kk.

Nyt olen matkalla BKK. Huomenna on kuun viimeinen pv ja on aika siivota vanha asunto ja hakea loput tavarat. Juniorin autohajusteet, jääkiekkomaila, wlan-purkki ovat ainakin BKK:issa. Muuta tavarat varmaankin jätän asuntoon. Matka "vip" bussilla kustantaa 340 Bahtia suunta joten jo yksistään wlan-adsl modeemin vuoksi reissu kannattaa tehdä. Samalla tulee varmistettua, että saan takaisin 10.000 Bahtin vuokratakuut joista tosin vähennetään siivouskulut sekä sähkölasku ja vesilasku viimeiseltäkuulta.

CM:ssä on ollut hieman vaikeusia löytyy joitakin asioita mitkä bkk issa on olleet helppoja. Niinpä tällä reissulla aion myös käydä 100 Bahtin thai hieronnassa, korjautan kellon sekä nautin edullisesta ja hyvästä ruuasta. Ruuan suhteen varsinkin Bangkok toistaiseksi peittoaa CM 100-0. Olen CMstä löytänyt vasta 2-3 hyvää ja edullista ruokaa tarjoavaa paikkaa kun niitä Bangkokissa kotikadullani oli yksistään jo kymmenkunta. Samoin palveluasenne CMssä on huomattavasti bangkokia laiskempi (tosin paikalliset sanoisivat Sabai Sabai).

Chiang Maissa en vieläkään ole saanut nettiä toimiin kotona ja tämä vaikkakin kesti myös Bkkissa hoitui silti paljon kivuttomammin. Kaiken kaikkiaan luonnollisesti Bangkokissa on paljon enemmän tekemistä ja vaihtoehtoja. Chiang Maissa puhtaampaa ja ehkä hieman edullisempaa kun oppii löytämään oikeat paikat mitä vielä en ole löytänyt. Keittiöstä myöskin puuttuu vielä kaasukeitin ja jääkaappi mitkä tulee helpottamaan kokkauspuuhia.

Nyt olen Bangkokissa vanhassa kämpässäni sekä vanhalla kotikadullani. Itse kämppä ei sinänsä tunnu nostavan minkäänlaisia tunteita pintaan kuin ehkä pienen tuskan siitä että se pitäis tyhjentää seuraavan 20h kuluessa. Mutta kotikatu kyllä... kaikki ruokapaikat ja ihmiset... niin ihmiset tämän olinkin unohtanut. Jostain syystä minusta tuntuu että ihmiset täällä Phra Khanoossa ovat paljon ystävällisempiä kuin lajitoverinsa pohjoisessa. Samoin Bangkokin Thai tuntuu helpommalta ymmärtää ja kommunikointi sujuu paljon paremmin mutta tämä lienee ainoastaan tottumuskysymys... ??

Nyt kun pääsin tänne niin piti hoitaa kerralla kuntoon, hieronta, kellonkorjaus, uusien sandaalien osto ja vielä pitäisi lenkkareihin löytää pohjalliset. Taidan kuitenkin lähtee tästä vielä käymään Khao San Roadilla ja ostamassa paluulipun huomiselle. Harmittaa ettei tullut sitä tehtyä aamu tokkurassa kun saavuin Khao Sanille nyt matkaan menee 1h per suunta.. no ehkä sieltä löytyy jotain ihmeteltävää ja syötävää...

Sirocco / The Dome

Tulipahan sitten käytyä maailman korkeimmassa ulkoilmaravintolassa. Sirocco @ State Tower oli muistaakseni rakennuksen 63 kerros ja näkymät sieltä oli upeat! Bangkokin koko hahmottuu parhaiten täältä katsottuna ja sinne kannattaa mennä vasta 11 jälkeen illalla. Paikan päällä näkyy myös Thaimaan kerma. Ainakin toissapäivänä käydessä loistava Jazz bändi soitteli ja akustiikka pelas olisi mielenkiintoista tietää miten se oli toteutettu niin loistavasti. Paikan päällä ei kannata syödä ellei ole paljon ylimääräistä massia päällä. Mutta 300 bahtin cocktaileja voi pari siemailla ja ihailla maisemia.

Ravintolan sivusto The Dome
Kuvia maisemista 2Bangkok

Pikkusen politiikka su aamuna...

Eilen opasin ystävääni Scott Murrayta käyttämään hänelle tekemääni nettisivustoa (Joomla CMS) http://www.scottmurray.info/

Samalla minulla oli mahdollisuus jutella hänen kanssaan Thaimaan ja vähän Burmankin politiikasta. Scott on toiminut journalistina Thailmaassa kohta 15 vuotta mm Bangkok Postin toimittajana. Nyt hän on Senior Editor erilaisia ammattilehtiä julkaisevassa yrityksessä.

Tuleeko vaalit tänä vuonna?
Vaikka vaalit tulisikin niin ei niitä voi pitää demokraattisina vaaleina. Poliittinen toiminta on kiellettyä tällä hetkellä maassa turvallisuusuhkan vuoksi. Poliittiset puolueet eivät voi kokoontua eivätkä kampanjoida. Jos suunniteltuihin vaaleihin on 6kk aikaa tämä on aika mahdoton yhtälö maassa joka on Ranskan kokoinen. Armeija on koko ajan enemmän mukana politiikassa eikä tule kovinkaan helposti luopumaan vallasta ja palaamaan barakkeihin. Armeijakin tosin rakoilee ja viikkoakaan ei kulu etteikö huhuja uudesta armeijan sisäisestä vallankaappauksesta kuulisi.

Itse en usko että vaaleja järjestetään. Mitä tämä tarkoittaa Thaimaalle? Thaimaalaiset eivät kovin helposti ota hernettä nenään ns. joten en usko että pahoja mielenosoituksia tulee varsinkaan jos kuningas antaa yhdenkin nyökkäyksen armeijan tuoksi tässä vaalittomuudessaan. Ulkomaiset sijoittavat menettävät viimeisenkin uskonsa Thaimaan politiikkaan ja vetävät sijoituksiaan pois ja siirtävät esim. Vietanamiin. Uusi talous romahdus on edessä...

Naapurissamma (Myanmarissa) Burmassa asiat ovat vielä hullummin sotilasjuntan hallitessa. Scotilla on ollut mahdollisuus tavata ja haastatella entisiä ja nykyisiä sotilasjuntan kenraaleja. Hän uskoo, että he olisivat valmiita demokratisoimaan maan ja astumaan alas vallasta mutta pelkäävät että heidät viedään oikeuteen. Täysi armahdus ja lupaus siitä, että he saavat pitää suuret vääryydellä hankkimansa omaisuutensa riittäisivät siihen että he voisivat astua alas ja antaa vaalien ratkaista uusi hallitus ja valtaa pitävät.

Tämä on hieman kinkkisempi juttu. Mikä tahansa vaalien tulos olisikaan mikä estäisi uutta armeijan väliintuloa. Jotkut toiset kenraalit voisivat päättää ottaa vallan maassa jossa on totuttu näkemään armeija poliittisena vallan pitäjänä. Thaimaassa on esimerkkejä vallankaappauksista lyhyellä syklillä ja armeijan sisäisiä ristiriitoja sama voin hyvin tapahtua Burmassa. Kuitenkin "amnesty" olisi ainoa keino jolla demokratialle voisi antaa edes pienen mahdollisuuden. Burman nykyisen sotilasjuntan johtajat voisivat muuttaa Bangkokiin ja elää golfaten ja juoden koktaileja sekä jutellen vanhoista hyvistä päivistä. Vaikka tämä voi tuntua vääreltä se on silti pieni hinta yli 50 miljoonan ihmisen vapaudesta.