Pikkusen politiikka su aamuna...

Eilen opasin ystävääni Scott Murrayta käyttämään hänelle tekemääni nettisivustoa (Joomla CMS) http://www.scottmurray.info/

Samalla minulla oli mahdollisuus jutella hänen kanssaan Thaimaan ja vähän Burmankin politiikasta. Scott on toiminut journalistina Thailmaassa kohta 15 vuotta mm Bangkok Postin toimittajana. Nyt hän on Senior Editor erilaisia ammattilehtiä julkaisevassa yrityksessä.

Tuleeko vaalit tänä vuonna?
Vaikka vaalit tulisikin niin ei niitä voi pitää demokraattisina vaaleina. Poliittinen toiminta on kiellettyä tällä hetkellä maassa turvallisuusuhkan vuoksi. Poliittiset puolueet eivät voi kokoontua eivätkä kampanjoida. Jos suunniteltuihin vaaleihin on 6kk aikaa tämä on aika mahdoton yhtälö maassa joka on Ranskan kokoinen. Armeija on koko ajan enemmän mukana politiikassa eikä tule kovinkaan helposti luopumaan vallasta ja palaamaan barakkeihin. Armeijakin tosin rakoilee ja viikkoakaan ei kulu etteikö huhuja uudesta armeijan sisäisestä vallankaappauksesta kuulisi.

Itse en usko että vaaleja järjestetään. Mitä tämä tarkoittaa Thaimaalle? Thaimaalaiset eivät kovin helposti ota hernettä nenään ns. joten en usko että pahoja mielenosoituksia tulee varsinkaan jos kuningas antaa yhdenkin nyökkäyksen armeijan tuoksi tässä vaalittomuudessaan. Ulkomaiset sijoittavat menettävät viimeisenkin uskonsa Thaimaan politiikkaan ja vetävät sijoituksiaan pois ja siirtävät esim. Vietanamiin. Uusi talous romahdus on edessä...

Naapurissamma (Myanmarissa) Burmassa asiat ovat vielä hullummin sotilasjuntan hallitessa. Scotilla on ollut mahdollisuus tavata ja haastatella entisiä ja nykyisiä sotilasjuntan kenraaleja. Hän uskoo, että he olisivat valmiita demokratisoimaan maan ja astumaan alas vallasta mutta pelkäävät että heidät viedään oikeuteen. Täysi armahdus ja lupaus siitä, että he saavat pitää suuret vääryydellä hankkimansa omaisuutensa riittäisivät siihen että he voisivat astua alas ja antaa vaalien ratkaista uusi hallitus ja valtaa pitävät.

Tämä on hieman kinkkisempi juttu. Mikä tahansa vaalien tulos olisikaan mikä estäisi uutta armeijan väliintuloa. Jotkut toiset kenraalit voisivat päättää ottaa vallan maassa jossa on totuttu näkemään armeija poliittisena vallan pitäjänä. Thaimaassa on esimerkkejä vallankaappauksista lyhyellä syklillä ja armeijan sisäisiä ristiriitoja sama voin hyvin tapahtua Burmassa. Kuitenkin "amnesty" olisi ainoa keino jolla demokratialle voisi antaa edes pienen mahdollisuuden. Burman nykyisen sotilasjuntan johtajat voisivat muuttaa Bangkokiin ja elää golfaten ja juoden koktaileja sekä jutellen vanhoista hyvistä päivistä. Vaikka tämä voi tuntua vääreltä se on silti pieni hinta yli 50 miljoonan ihmisen vapaudesta.