Islanti, Eurooppa ja talvi

Reakjavik on kyllä ihan kaunis kaupunki, mutta miksi täällä on oltava näin kylmä!!!

Kirjoitustahti blogiin on pahasti hyytynyt. En tiedä onko syynä ollut se, että liian vähän on tapahtunut vai liian paljon jolloin aikaa kirjoittamiseen ei ole jäänyt. Nyt kuitenkin päätin kirjoittaa kiitos pienestä Suomesta päin tulleesta painostuksesta.

kirjoitan tätä blogia nyt huoneestani Reakjavikin keskustassa. Huone on hyvin pieni ehkä 10m2 kokoinen. Löysin tämän majatalon sattumalta kävellessäni etsien Reakjavinkin keskustaa. Myöhemmin minulle selvisi, että sellaista ei ole. Tai jos on niin asun keskellä sitä. Tämä on majatalo nimeltä "Eric The Red". Omistaja on vajaa 70 vuotias Islantilainen mies joka muistuttaa vahvasti 80-luvun hollywood leffoista tuttua siperialaista miestä. Vahva Venäjältä kuulostava aksentti joka myöhemmin paljastui Islantilaiseksi aksentiksi, sekä pitkä harmaa tukka ja arpinen elämää kokenut iho, mutta ennen kaikkea uskomattoman suora tapa ilmaista asioita.

Kävi kuitenkin niin, että tämä kaveri osoittautuikin erittäin mukavaksi veijariksi fiksattuani hänen tietokoneensa sellaiseen kuntoon, että hän voi kommunikoida Belgiassa asuvan tyttärensä kanssa skypen videopuheluiden avulla. Tämän jälkeen vuokrasopimuksen teko oli erittäin helppoa ja 10.000 Kruunun (115€) / vko hinta osoittautui erittäin edulliseksi. Kaiken lisäksi huomenna pääsen muuttamaan talon parhaimpaan huoneeseen kun yläkerran penthouse vapautuu Elisabethin (jenkki valokuvaaja/turisti) jatkaessa matkaansa Saksaan. Yläkerrassa minulla on oma kerros, eteisaula lähinnä tavaroiden säilytykseen, oma wc sekä mahuuhuone jossa tuplasänky, 2 mukavaa nojatuolia ja kattuikkunat molemmin puolin huonetta.

Talossa on jaetut suihkut, keittiö ja langaton netti. Muita asukkaita on, viereisessä huoneessa asuva noin 30v Islantilainen nainen jolla ilmeisesti pahoja mielentilaongelmia ja erikoisen kova ääni ja tapa puhua. Tosin hän ei onneksi puhu sanaakaan Englantia joten meidän välinen kommunikointi on jäänyt hyvin vähäiseksi. Toisella puolelle minua asuu Nigerialainen pariskunta. Tyttö jonka nimeä en muista, ehkä 30v on musiikki artisti ja näytti kuvia joissa on esiintynyt mm. Stewie Wonderin ja Sean Paulin kanssa. Hänen aviomiehensä on paikallisessa lelutehtaassa töissä. Fiksattuani alakerran Ericin tietokoneen jouduin pian myös fiksaamaan Nigeriasta tuodon Compag läppärin nettikuntoon. Kiitos Jamin pienen avustuksen messengerin välityksellä sain pisteet myös tästä kotiin ja ilmeisesti Nigerailais sapuskaa on odotettavissa joinakin iltoina kotiin saavuttuani.

Reykajavik on vuorten ympäröimä siinä missä Chiang Maikin, tosin vain toisessa sataa lunta, jäätä ja vettä samaan aikaan!

Näin siis asun Reakjavikissä, mutta miksi Islannissa?? Tätä olen kysyny itseltäni monta kertaa... ja monesti olen miettinyt, että olisi pitänyt jäädä vain Thaimaahan. Mitä pidemmän aikaa olen täällä ollut olen kuitenkin vakuuttuneempi siitä että tämä reissu kannattaa ja opin aikas paljon, lähinnä itsestäni. Alun perin lähtö Islantiin alkoi pyöriin ajatuksissani kun tapasin Islantilaisen kalamiehen Samuelin Bangkokissa. Hän lupasi töitä kalastusaluksellaan 6.000€/kk palkalla + ilmainen asunto. Tämä tarjous oli niin houkutteleva että takerruin koukkuun ja ostin lennot Islantiin (Suomen kautta). Ilmoitin saapumisajankohtani Samuelille ja hän lupasi noutaa minut kyytiin lentokentältä. Saavuttuani kentälle en löytänyt häntä joten päätin ottaa bussin Reakjavikkiin ja lähdin haahuilemaan etsien keskustaa... jolloin törmäsin tähän guesthouseen jossa vieläkin asustelen.

Näitä fisuja toivoin pääseväni onkimaan

Vuorokauden yritin saada yhteyttä Samueliin jonka jälkeen lähdin etsimään töitä. Kävelin paikalliseen työvoimatoimistoon johon jätin hakemukseni. Heidän järjestelmästään hakemus lähetettiin noin 5-6 eri työpaikkaan sähköisesti. Parin tunnin päästä tästä sain ensimmäisen soiton ja työhaastattelun. Firman nimi oli Hysing ja se tuottaa logistiikka ja varastointi palveluja sekä maahantuontia 6 suurelle tavaratalolle Islannissa. Kävin haastattelussa ja työpaikkavaikutti asialliselta ja pomo oikein mukavalta joten aloitin duunin seuraavana päivänä. Työkavereina minulla on meidän osastolla Casper 19 vuotias Tanskalainen opiskelija sekä vanhempi Islantilainen mies jonka nimi on mahdoton muistaa. Tämä ukkeli on 62 vuotias ja jää eläkkeelle marraskuun lopussa muuttaakseen vaimonsa kanssa Thaimaahan Saraburiin missä heillä on talo. Hänen vaimonsa on ehkä 15 vuotta nuorempi Thaimaalainen joka on asunut 10 vuotta Islannissa ja puhuu kieltä sujuvasti. Ensimmäisen työpäivän päätteeksi he tarjosivat minulle illallisen Thaimaalaisessa ravintolassa ja oli tosi mukavaa päästä puhumaan Thaimaata kaiken sen Islanti mambojambon keskellä.

Työ on aikas helppoa ja opittu parissa tunnissa. Järjestelmä on niin edistynyt ja tietokoneistettu että virheitä on vaikea tehdä. Firmassamme on 70 työntekijää joista puolet ulkomaalaisia. Puolasta noin 20, 3 philippiiniläistä, 3 chekkiä ja loput mistä sattuu... Varasto oli muistaakseni noin 8.000 m2 ja katossa kulkevat raiteet kuljettavat korissa olevia tavaroita oikeisiin pakkauspaikkoihin ja autoista hyllyille jne. Jokaisella on ranteessa minitietokone sekä sormen päässä skanneri joilla tavarat luetaan ja tämän jälkeen pakataan koreihin jotka vievät ne sitten automaattisesti oikeeseen paikkaan.

Palkka ei ole vielä häävi. Jää alle 3.000€ mutta paraneee huomattavasti joulun alla kun ylityöt alkavat. Tämän lisäksi kun vanhempi Islantilainen ukkeli katoaa Thaimaahan niin minä ja Casper saamme vääntää pitkää työpäivää. Casper vielä kertoi minulle lähtevänsä ennen joulua takaisin Tanskaan joten saan varmasti tehdä töitä niin paljon kuin kykenen. Tosin tähän esteenä on niinkuin Suomessakin työntekijöiden mukavuutta, työinnokkuuta ja tulotasoa laskeva ammattiliitto. Työ taukoaa aina 2 tunnin välein vähintäänkin 20 min ajaksi jolloin tauko jonka aikana ei saa oleskella työskentelyalueella vaan joutuu poistumaan kahvilaan! Saa nähdä mitenkä tulee sitten käymään kun jään yksin ja työt pitäisi tehdä, en ole ammattiliiton jäsen, mutta ongelmia varmasti syntyy mikäli jään yksin oleskelemaan varastoalueelle.

Tänään sitten keilaamaan työporukan kanssa. Kolme parasta keilan kaatajaa palkitaan kookkain rahapalkinnoin joten täytyy yrittää skarpata vaikkei ihan minun laji olekkaan. Majatalossa asui aiemmin 2 jenkki turistia jotka olivat erittäin ystävällisiä ja auttoivat minua monessa asiassa. Sain heiltä kauluspaidan työhaastattelua varten, heittivät minut haastatteluun ja hakivat sieltä pois sekä veivät museo kierrokselle. Täytyy lähettää heillä sähköpostia nyt kun ovat jo takaisin Minnesotassa Amerikassa. Kävimme myös kiivasta keskustelua maailman politiikasta heidän ollessa pro Bush Republikaaneja ja minä ja Eric kuten monet muut Eurooppalaiset vähemmän innostuneita Jenkkien roolista maailman poliisina.

Mitä reissusta jäänyt toistaiseksi käteen. Isoimpana asiana se, että nyt minulle varmistui se asia, että Thaimaa on se paikka missä haluan asua. Sekä Meow & Ning ovat minun perheeni joista haluan pitää huolen ja joiden kanssa haluan kasvaa... joskus jopa aikuiseksi... mihin liittyen ostin juuri kirjan "Turning Thirty" joka kertoo miehen kasvusta maagiseen 30 v ikään joka minulla on edessä jo reilun 4 kk kuluttua!

Lisäys: Eric lähtee keskiviikkona New Yorkiin ja pyysi minun katsomaan guesthousen perään ja jättää kissansa vastuulleni. Näyttää siltä, että olen onnistunut tekemään hyvän vaikutuksen häneen, sillä talossa asuu ihmisiä jotka ovat olleet täällä kuukausia, mutta hän halusi jättää tämän minun vastuulleni. Töitä siitä ei ole kovinkaan paljon, sillä vain yksi Islantilainen perhe on tulossa ja he saapuvat torstaina, ja sen jälkeen talo taitaakin olla täynnä. Hyvä puoli tästä on se, että toistaiseksi asun talossa ilmaiseksi!!