Viikinkien jäljillä..

En tiedä mistä tuo otsikko tuli, mutta Viikinkejä nämä paikalliset ovat vieläkin. Vähintäänkin kieleltään, joka ei ole kehittynyt muiden kielten mukana vaan säilynyt samana ollessaan eristyksissä muusta maailmasta. Samoin käytöstavat ovat edelleen aika brutaalit.

Aloitetaanpa asumisesta: asun siis edelleen hulppeessa penthouse sviitissäni mistä näkymät yli kaupungin, eli ei voi valittaa. Majatalon omistaja on New Yorkissa ja katson busineksen perään sen minkä kerkien. Koitan myös pitää huolta hänen kissastaan joka menee ja viilettää niin kovaa ettei perässä pysy. Talo hiljeni eilen kun 6 asukasta lähti pihalle. Pääsin myös eroon mielenvikaisesta Islantilaisesta jonka kanssa kommunikointi oli aikas vaikeeta. Alakerran Nigerialainen Ara on ollut hyvin ystävällinen ja pitänyt huolen siitä, että olen saanut vähintäänkin riittävästi ravintoa joka ilta. Eli minulla ei ainoastaan ole ilmainen asuntu, mutta käytännössä myös ilmainen ruoka. Ilmainen ruoka on myös pitänyt sisällään lähes tulkoon rajattoman määrän oluttaj a viiniä...

Logistiikan loogisuus:

Mitä työhön tulee niin täytyy sanoa, että Islantilaiset ovat kovin yksinkertaisia ihmisiä. Meidän firmamme on kuulemma varastointi logistiikan ykkönen, mutta hyvin yksinkertaisia asioita siellä tehdään täysin väärin. Hihnalla kulkevat tavarat merkataan lapuin joihin käsin kirjoitetaan kauppa / paikkakunta johon tavarat on menossa, sitten tämä lähtee hihnaa pitkin pakkaamoon. Homma voisi toimia, jos kaikki työntekijät olisivat Islantilaisia niin olisi mahdollista että paikat kuten Holtegaardean (ei muuten kirjoiteta näin... puolet kirjaimista ovat jotain mitä minun näppäimistöstä ei löydy) saattaisivat olla jopa ymmärrettävästi kirjoitettu, mutta kun yli puolet työntekijöistä on ulkomaalaisia ja sanat vielä kiireessä lyhennetään niin Holtegaardaenista saattaa tulla esim, Cholta!

Toisessa päässä ihmetellään sitten, että mihinköhän tämäkin olisi menossa. Myöskin tämä kirjoittamis prosessi on kovin hidasta kun joka kerta etsitään tusseja jne... kuitenkin lappuja lähtee päivittäin useita satoja ellei tuhansia niin miksei ihmeessä niitä voida tulostaa Laaserilla ja oikein ja ERI VÄRISILLE PAPEREILLE!!! näin ollen pakkauspäässä nähtäis jo 50 metrin päästä tulevat lastit mihin ne ovat menossa ja EI TARVIS EDES OSATA LUKEA ISLANTIA!!! Tämä säästäis paljon aikaa ja virheitä...

No ehkä taas avaudun huomenna asiasta jospa saisimme jotain muutosta tehtyä asiaan. Muutoin töissä menee mukavasti. Suurin osa työntekijöistä on Puolalaisia ja kaikki erittäin mukavia.

Ulkonakäyminen on erittäin kallista ja lompakkoa on pidetty visusti kiinni, mutta jotain järkevää shopattavaa täälläkin on. Esim. Kylmäsavulohi ja katkaravut sekä erilaiset homejuustot ovat erittäin edullisia!!! Tämä sopii minulle erittäin hyvin ja onkin tullut mässäiltyä näitä aika hyvissä määrin.

Musiikki puolella olen päässyt kuuntelemaan Aran laulu ääntä lähietäisyydeltä ja se on kyllä erinomainen täytyy sanoa... vaikka genre ei ihan mun juttu olekkaan niin ääni on kyllä hyvä. Tiesto kävi soittelemassa perjantaina tuossa parin sadan metrin päässä olevassa klubissa, mutta minä vedin sikeitä jo ilta 10 aikoihin... ei ole enää oikein hurvittelijaksi olen vissiin tulossa vanhaksi. Tästä kätevä aasinsilta 30 paniikkiin...

Olen koittanut tavoitella vanhoja ala-aste koulukavereitani selvittääkseni mitenkä heidän elämänsä rullaa kun 30 tulee mittariin. Muutaman vasta olen saanut kiinni: Kalle on 3 lapsen isä ja asuu perheinensä Tampereella sekä työstentelee sähköasennusten piirissä. Janiin olen muutenkin pitänyt yhteyttä ja hänen kuvionsa tiedän. Sakari on rauhanturvaaja ja maailman top 10 kädenvääntäjä. Myöskin Sakarilla löytyy avovaimo ja yksi huollettava. Saara asustelee Helsingissä ja valmistelee opintojaan taidekorkeakoulusta. Antti asuu Lontoossa jossa toimii yritysjohdon konsulttina ja Jussi pelaa salibandyn sm-liigaa tamperelaisjoukkueessa.

30v paniikkia helpotti vähän kommentti jossa 25 vuotias Puolalaistyttö oli hieman hämillään, että kuinka olen näin nuorena maailmalla yksin, ja kun tiedustelin minkä ikäiseksi hän minua luuli niin vastaus oli 20! Lopun päivää myhäilinkin tyytyväisenä... voi olla, että tämä oli vain piilokamera juttu, mutta tuntui silti hyvältä.