Muay Thai

Buakaw Por. Pramuk


Omasta mielestäni parasta kamppailulaji viihdettä aikoihin on tarjonnut 70kg Thai nyrkkeilijä Buakaw. Yllä lyhyet videopätkät. Paljon lisää löytyy myös youtubesta hakusanalla Buakaw. Buakaw on myös kaikkien eikojen nuorin K1 mestari. K1:sessa eri lajejen huiput ottavat yhteen kehässä.

Thai nyrkkeily on Thaimaalaisille kuin jääkiekko Suomalaisille. Kansallisurheilu vaikkakin on alun perin Khmerien keksintö. Mikäli yllä oleva video ei ole mielestänne mielenkiintoinen se ei välttämättä tarkoita sitä etteikö Muay Thain parissa kannattaisi viettää yksi ilta mikäli olet Bangkokissa. Lumphini Park on paras ja traditionaalisin Muay Thai arena. Alkuseremoniat ja tanssit sekä vedonlyönninseuranta ja ilmapiiri saattavat viihdyttää hyvin myös ei kamppailulajeista pitävää matkailijaa. Suosittelen!

Tyhjää nyhjästä.

Nyt ajattelin blogata (kirjoittaa blogiin) oikeastaan ihan vaan muuten vaan. Ilman mitään hyvää syytä. En oikeastaan ole käynyt missään Pattaya pidemmällä sitten viime kamputsean reissun eikä mitään maata mullistavaa ole tapahtunut. Ehkä syytä olisikin kirjoittaa siitä, että eräänlainen arki on koittanut... ja hämmästyttävää kyllä se tuntuu hyvältä.

Tänään aamulla heräsin Jomthienista läheltä Pattayaa. Keräsin voimani ja menin beachille. Luonnollisesti ilman minkäänlaista Sunblockia sillä Suomalainen mieshän ei moista naisten hömpötystä käytä. Beachille mukaan tarttui kevyenä iltapäivä lukemisena "Jooma User Guide" 180 sivuinen CMS (content management system) manuaali. Vajaa 100 sivun kohdalla oli aika lähteä kohti bussiasemaa ja Bangkokia.

Bangkokin asunnolle saavuttaessa huomasin, että alaovi vaatii "keycardin" avautuakseen. Näitähän minulla on kaksin kappalein, mutta ei vain yhtään mukana. Jostain syystä molemmat ovat jääneet Pattayalle. Lyhyt "keskustelu" talon miehen kanssa (tämä on kuuromykkä) jälkeen löysimme rautasahan ja sahasimme ovessani olleen lukon auki. Pääsin vihdoin asuntooni sisään.

Bussimatkan ja lukkosäädön aikana hikivirtasi ja päätin ottaa suihkun. Kääriytyässäni eroon hikisistä vaatteistani huomasin, että ihoni väri oli muuttunut marsipaanipossun punaiseksi. Bangkokissa oli hyvin tottunut käsitykseen, että ihminen ei voi oikeesti auringossa palaa, mutta sami laki ja päätelmä ei näemmä päde Jomthienissa.

Päätin lähteä iltapalaa syömään ystäväni Juhan kanssa. Juha on huomenna lähdössä Singaporeen viisumireissulle. Takaisin tullessa pitäisi tuliaisiksi olla vuoden "non immigrant visa" jos hyvin käy. Juha on jo löytänyt vuokrakämpänkin keskusta jonne muuttaa Singaporesta tullessa. Illalla syödessä mietinkin, että sama tarina tuntuu toistuvan monen kohdalla. Thaimaaseen lähdetään kuukauden turistiviisumilla ja pian huomataan, että 3 vuotta on kulunut ja vois lähtee käymään jossakin muualla... jos vain jaksais. Thaimaan arki lumoaa ja siihen on liian hyvä jäädä... tai liian vaikea lähteä, en vieläkään tiedä kummin se on.

Jomthienissa tänään ollessa tuli myös mieleen, se kuinka monet turistit maksavat tuhansia euroja päästäkseen sinne viikoksi. Kuinka paikka on paratiisi joillekin. Kun asioista tulee liian arkista niistä ei enää osaa nauttia. Minun pitäisi nauttia siitä, että se on vain 2hrs ja alle 3 euron päässä kämpiltäni. Voin mennä sinnä koska vain ja nauttia vaikkapa viikon lämmöstä ja rannasta joka vielä kuitenkin voittaa Espanjan rannat kevyesti joskaan ei ole läheskään Thaimaan parhaita. Pattayalla majoitus järjestyy myös aina jonkun ystävän luona ja parilla kymmenellä eurolla viettää jo mukavan vko lopun siellä. Pidempää aika sitä ei vaan osaa olla pois Bangkokista.

Bangkok alkaa oleen taas koti siinä missä se oli 6 vuotta sitten. Täällä on vain liian hyvä asua, jotta vois lähteä pois. Hyvään on liian helppo tottua...

Ai niin ja yksi syy juhlia. Turistikausi alkaa oleen ohi (kuuma kausi alkaa) ja Sonkra (Budhalainen uusivuosi) lähestyy...

Älä tuhri kuninkaan kuvia...

Thaimaassa ei kannata töhriä juovuspäissään kuninkaan muotokuvia - se on majesteettirikos, josta voi saada jopa 75 vuotta vankeutta.

Sveitsiläinen Oliver Rudolf Jufer, 57, tuomittiin eilen syylliseksi kuningas Bhumipol Adulyadejin solvaamiseen. Jufer pidätettiin Chiang Main kaupungissa Pohjois-Thaimaassa 5. joulukuuta sen jälkeen, kun hän oli sutannut useita Bhumipolin muotokuvia suihkemaalilla - juuri kuninkaan syntymäpäivänä ja kansallisena juhlapäivänä. Pidätyshetkellä Jufer oli juovuksissa.

- Jos tämä olisi tapahtunut vaikka Englannissa, asia ei olisi niin vakava. Mutta Thaimaassa kuningasta palvotaan ja kunnioitetaan, sanoi syyttäjä Bhanu Kwanyuen eilen.

Jufer tuotiin eilen thaimaalaisen oikeusistuimen eteen kahlehdittuna ranteista ja nilkoista. Hän ei puhunut mitään salin ulkopuolella toimittajille.

Jufer myönsi tekonsa oikeudelle, ilmeisesti saadakseen lievennystä tuomioonsa. Aiemmin hän oli kiistänyt syytteet.

Oikeus tuomitsi Juferin syylliseksi majesteettirikokseen ja julkisen omaisuuden vahingoittamiseen. Tuomion julistaminen kuitenkin siirtyi maaliskuun 29. päivään.

Juferin ei uskota saavan teostaan maksimirangaistusta, vaan "ainoastaan" kolmesta viiteentoista vuotta thaimaalaisessa vankilassa.

Tämä voi monesta länsimaalaisesta kuulsotaa kovin kohtuuttomalta, mutta uskoisin, että monet Thaimaalaiset eivät päästäisi näin helpolla. Paikallisille koittaisi varmasti maximi rangaistus kyseisestä majesteetti rikoksesta.

ILTALEHDEN UUTINEN ASIASTA

Ball Hockey turnaus

Itse Ball Hockeystä sen verran, että peli on eräänlainen maahockey ja jääkiekon välimuoto. Sitä pelataan tenniskenttäalustalla mutta kenttä on noin 1.5 tenniskentän kokoinen. Maalit ovat suurinpiirtein jääkiekkomaalin kokoiset. Välineinä jääkiekkomailat jotka lähes tulkoon kaikki on tuotu Kanadasta. Jalassa kengät ja pelivälineenä pallo joka on sählypallonkokoinen mutta umpikumia. Pallo joustaa hieman vähemmän kuin tennispallo ja osuessaan sattuu huomattavasti enemmän. Maalivahdeilal on jääkiekkomaalivahdin varusteet. Kentällä on 4 pelaaja + maalivahti ja vaihdot suoraan lennosta. Peli on todella rankka ja useimmiten vaihtomiehiä on riittävästi 2 ketjuun. Itse pelaan mieluiten puolustajaa mutta käyn myös hosumassa vastustajan maalin edessä ja yritän tehdä maalivahdin oloa hankalaksi. Suurin osa Bangkokin joukkueemme pelaajista on Kanadalaisia mutta joukossa on myös pari jenkkiä 4 Suomalaista ja 3 Tsekkiä. Kokonaisuudessaan joukkueemma vahvuus on noin 20 aktiivista pelaajaa. Harjoittelemme kerran viikossa pelatan 2h lähes putkeen.

Itse turnauksen kulusta. Aloitimme tasapelillä isäntä joukkuetta Kamputseaa vastaan, Tämän jälkeen voitimme seuraavat 2 peliä ja kohtasimme Kamputsean uudestaan turnauksen finaalissa. Kaikki pelit sijoittuivat saman päivän sisään ja suoraan sanoen joukkueemme voimavarat eivät enää riittäneet finaalimatsiin ja saimme kunnolla turpaan 2 finaali ottelussa (paras kolmesta). Pettymys oli suuri ja kun vielä omalla kohdalla niinkuin parin muunkin pelaajamme kohdalla loukkaantumiset vielä häiritsi mielialaa. Edessä olikin reissu paikalliseen lasarettiin joka sinänsä oli kokemus josta tuli mieleen Killing Fields elokuva ja Pol Potin kansanmurha. Ongelmaksi koitui myös Ranskankielen puute tämä kun oli ainoa ulkomaankieli jota sairaalassa osattiin. Kipulääkkeiden voimin kuitenkin lähdimme urhoollisesti turnauksen isäntä joukkueen järjestämiin voittojuhliin syömään ja juomaan heidän piikkin kostoksi karvaasta tappiosta.

Thaimaa ja Kamputsea.

Tuntuu vaikealta ymmärtää Thaimaalaisten ja Kamputsealaisten välistä eripuraa. Se on jollain aivan eri tasolla kuin Suomi Ruotsi irvailut. Tietysti historiaan mahtuu Thaimaan hyökkäys Kamputseaan ja Angkorin valloitus. Ja kun Thaimaa tai silloinen Siam vihdoin ajettiin Khmer alueelta pois Sien Riep kaupunki sai nimensä (Siam kukistettu). Mutta ongelma ovat vielä aivan nykypäivää. Viimeisimmän Kamputsean sisällissodan päätyttyä 1999 ei kaikki ole kuitenkaan sujunut täysin mutkitta. Vain 3 vuotta sitten Thaimaalaisen saippua ooppera tähden repliikit ymmärrettiin Kamputseassa niin, että Thaimaalaiset mieltävät että Angkor kuuluu heille. Kamputsealaiset ottivat tästä herneen nenään tavalla jota on vaikea ymmärtää. Thaimaan suurlähetystö Kamputseassa poltettiin raja suljettiin Thaimaalaisilta ja Thaimaan kuninkaan kuvia ja lippuja häpäistiin. Tämä tietysti vastaavasti näytettiin Thaimaan televisiossa joka sai vastareaktiona suuret mielenosoitukset Kamputsean suurlähetystön edessä ja Bangkokin kaduilla. Nyt kuitenkin näyttäisi että tilanne on laantunut mutta edelleen erimielisyyksiä ja antipatioita on. Näin ollen minun Thaimaan kuningas paitaani jonka olin ottanut mukaan ei aina katsottu hyvällä. Kysyessäni Thaimaalilta ystäviltäni asiasta on vastaus hyvin yksinkertainen. Kamputsealaiset ovat pahoja ja he ovat varastaneet Thaimaalta temppelit. Tälle uskoisin heidän tarkoitavan juuri Angkor Wattia. Thaimaalainen logiikka puree jälleen. Kysyessäni Burmalaisista (Thaimaan ja Burman välillä ovat olleet Thaimaan historina verisimmät taistelut) niin he ovat ok "mai pen rai". Ja Laoslaiset myös he ovat saaneet kärsiä jo tarpeeksi jenkkejen sodan vuoksi. Todellisuudessa Thaimaalainen silkinkudonta on peräisin Khmereiltä kuten myös Thai Boxing.

Kamputsealaiset.
Turistipaikoissa Kamputsealaiset tuktuk kuskit ovat aika ärhäkkäitä ja vedätyksiä on jopa melkein Intian malliin. Jos pääsee turistirysien ulkopuolelle tapaa ihan oikeasti mukavia Kamputsealaisia ja bussimatkat paikallisbussissa olikin mieluisia kokemuksia joissa minua ruokittiin joka pysäkillä ilman että siitä olisi suostuttu ottamaan maksua. Pääsin kokeilemaan kuta kuinkin kaikkee mitä Khmer keittiöllä on tarjolla joka ei kyllä ole paljon, mutta kun ilmaiseksi sai ja ihmisiltä joidenka päivä palkkio on taalan luokkaa niin täytyy olla kovin kiitollinen. Bussissa juttelin mm riisinleikkaaja naisen kanssa joka kertoi työpäivästään. Aamu 7 yö 12 leikataan riisiä pellolla 7 pv vkossa ja 5kk ajan ja tästä maksetaan taala per pv. Samaista työtä tarjottiin myös minulle mutta jouduin kieltäytymään vedoten työluvan puutteeseen :) todellisuus on että ei taitais tvn äärellä kasvaneesta suomipojasta olla moiseen työhön.

Cambodia, Kambotza, Kamputsea...

Helmikuun alku ja lämpötila on kylmimmillään. Bangkokissa yö lämpötilat laskee 24 asteeseen ja päivisin hyvä jos päästään 33 jäätävää. On aika lähteä Kamputseaan edustamaan Thaimaata kaakkois-aasian ball-hockey turnauksessa. Tarkoituksena oli lentää Bangkokista Phon Penhiin missä turnaus järjestetään, mutta emme onnistuneet varaamaan lentolippuja Air Asian sivulta lukuisista yrityksistä huolimatta. Rahat kyllä lähti tililtä, mutta lippuja ei koskaan saapunut sähköpostiin. Päätin lähtee ystävieni Juhan ja Teemu kanssa hc- bussireissulle Bangkokista Sien Rieppiin missä sijaitsee kuuluisa Angkor Wat temppelikaupunki. Ja sieltä jatkaisin matkaa edelleen bussilla Nong Penhiin turnaukseen. Sain mailani muun joukkueen kyytiin lentokoneeseen ja näin ollen pääsin jälleen matkustamaan kevyesti pienellä selkärepulla.

Khao Sanilta ostettu bussimatka maksoi 330 bahtia mutta tähän sisäilty jekku jossa Kamputsean viisumista joutui maksaan reilun 500 bahtin ylihinnan. Oikea viisumin hinta kun on 20 dollaria eli 700 bahtia ja meiltä ryöstettiin 1200 bahtia. Pääsimme lopulta Sien Rieppiin noin 6h aikataulusta myöhässä ja ehkä maailman huonoimman tiepätkän jälkeen Poi Pet - Sienriep (Kambodia). Matkan varrelle mahtui ohjelmaa kuten bussinrenkaan vaihto talkoovoimin. Sien Rieppiin saavuimme torstai iltana ja yövyimme majatalossa reilun 2 dollarin per naama hintaan. Perjantai aamuna jouduin ottamaan aikaisen kello 12 bussin pääkaupunki Phon Penhiin jotta ehtisin sinne ajoissa turnauksen alkaessa lauantai aamuna. Juha ja Teemu jäivät nauttimaan Angkor Watista. Itse olin sen 6 vuotta sitten nähnyt, mutta mielelläni olisin mennyt katsomaan uudestaankin kun näin lähelle pääsin.

Dollari
Kamputseassa virallisena maksuvaluuttana käytetään amerikan taalaa. Tämä on jokseenkin kornia ja tuntuu vaikuttavan myös hintoihin niitä nostaen. Automaateista tulee taaloja ja kaikki tuntuu maksavan vähintään yhden taalan sillä kolikoita ei ole käytössä. Kamputsean omaa valuttaa Riel käytetäänkin vaihtorahana jonkin maksaessa alle taalan tai ei tasalukua. Kaiken kaikkiaan hotellit kamputseassa olivat Thaimaata edullisempia ja ok huoneen pystyi saamaan 2 taalalla yöksi. Kahden taalan huoneessa oli parhaimmillaan tuuletin, oma wc lämpimällä suihkulla ja siisti tuplasänky. Kaikki muu olikin sitten Thaimaata kalliimpaa. Niin ruoka kuin vaatteet ja muut hyödykkeet. Suurin osa näitä onkin tuotu thaimaasta.

Soi Sangthip / Soi Priidiipanomyong ?

Uusi / vanhaosoite... katu eli soi johon muutin on vanha tuttu. Samaisella soilla asuin jo 6 vuotta sitten Happy Place Towerissa ja uusi paikka onkin vain 100m tästä. Vanhat tutut katuravintolat myyvät edelleen Thaimaalaista perinneruokaa samoihin hintoihin. Kunnon aterian juomineen saa edelleen 30-40 bahtin reilulla diilillä. Täytyy sanoa, että tämä kyseinen Soi on ehkä suosikkini koko Bangkokissa ja voittaa helposti turistirysä Khaosanin asumisessa. Sitä paitsi soi on vieläkin varsin Thaimaalainen. Kadulle on ilmestynyt yksi guesthouse mutta sillä on vain 2 huonetta (3000 baht/kk) joten suurta turistiryntäystä ei ole odotettavissakaan. Enkä ole vielä myöskään löytänyt englanninkielistä menua tai palvelua katuravintoloista.

Mitä kadun nimeen tulee on vaikea sanoa asunko Sangthipillä niinkuin 6 vuotta sitten vai Priidiipanomyong niinkuin osoitteessani useimmiten nykyään lukee. Tiekyltistä löytyy molemmat nimet kuten myös Bangkokin kartasta. Taksikuskit tunnistavat kadun edelleen nimellä Soi Sangthip. Tämä myöskin on suomalaisittain huomattavasti helpompi lausua ja muistaa joten käytän useimmiten sitä.

Bangkokilainen vuokrankorotus
Kun kuukausi uudessa asunnossa oli kulunut kävin vanhalla asunnolla kyselemässä takuuvuokrieni perään. 20.000 bahtia kun on iso raha omassa taloudessani. Rahoja ei ainakaan toistaiseksi makseta sillä tammikuun sähkölasku ei ole vielä saapunut ja sitä odotellaan vielä. Samalla tiedustelin 6 krs asuntoa jota aiemmin minulla tarjottiin. Asunto olisi kyllä tarjolla vieläkin, mutta vuokra on noussut 30.000 bahtiin kuukausi edellisestä 10.000 bahtista. Kuukauden aikana sangen kova korotus vuokrassa. Näin ollen tilapäisasunnostani näyttäisi tulevan vakituisempi asunto. Olenkin alkanut tämän tiedon jälkeen viihtymään siinä huomattavasti paremmin.

Muutto Thaimaalaisittain.

Olin hyvin kotiutunut asuntooni Phra Khanoossa kunnes yllätys iski ja sain häädön kämpästä remontin vuoksi. Ongelmaksi koitui sangen lyhyt varoitusaika eli viikko. Asiasta neuvoteltiin useamman henkilön voimin ja minua auttamassa oli niin Thaimaalaisia ystäviä kuin kieltä hyvin puhuvia Farangeja. Tämä ei kuitenkaan auttanut vaan Tammikuun loppuun mennessä asunto oli saatava tyhjäksi.

Muutto.
Asunnossa oli mm 4 kingsize sänkyä ja 2 sohvaa ja lukuisa määrä muita kalusteita ja romuja mitä sinne oli kertynyt viimeisen 6 vuoden aikana useammalta talon asukkaalta. Saimme muutto avuksi Pattayan poliisit ja heidän autonkuljettajansa sekä kalustonsa. Tämä helpotti asiaa kummasti ja miehet olivat kovasta humalasta huolimatta erittäin ahkeria ja ripeitä. Auton kuljettajan ajokunto oli ainoa joka rajoitti muutto aikataulua. Palkkioksi työstään nämä Thaimaalaiset "freelancer muuttomiehet" saivat kohtuullisen korvauksen sekä reilusti yli puolet kalusteista sillä ne eivät mahtuneet uuteen kämppään. Tämän lisäksi itse asuntoon jäi lukuisia huonekasveja ja ainakin yksi sänky ja joitakin lipastoja ja kaapistoja.

Takaisin muutto?
Minulle ilmoitettiin muuttaessa, että parin kuukauden kuluttua olisi mahdollista muuttaa samanlaiseen asuntoon, mutta rakennuksen 6 kerroksessa. Tämä kuulosti sangen hyvältä idealta. Väliaikais asunnoksi löytyi noin 25m2 yksiö asunto hiljattain valmistuneen 5 kerroksisen kerrostalon ylimmästäkerroksesta. Kämppä oli pieni, mutta siisti. Huoneessa oli myös kaikki tarvittava lukuunottamatta televisiota, jääkaappia ja mikroa. Nämä 3 asiaa minulla on muuten vielä tänä päivänäkin hankkimatta. Kämpän vuokra on varsin kohttuullinen eli 2 tuhatta bahtia asunnosta, tonni huonekaluista ja toinen tonni ilmastoinnista. Tämän lisäksi kaapelikanavista pitää maksaa satanen ja varsin ripeestä netistä 450 bahtia kuussa, kun tähän ynnätään vesi ja sähkölasku saatiin asumiskustannuksiksi 6 tuhatta bahtia kuussa.