Nyt ajattelin blogata (kirjoittaa blogiin) oikeastaan ihan vaan muuten vaan. Ilman mitään hyvää syytä. En oikeastaan ole käynyt missään Pattaya pidemmällä sitten viime kamputsean reissun eikä mitään maata mullistavaa ole tapahtunut. Ehkä syytä olisikin kirjoittaa siitä, että eräänlainen arki on koittanut... ja hämmästyttävää kyllä se tuntuu hyvältä.
Tänään aamulla heräsin Jomthienista läheltä Pattayaa. Keräsin voimani ja menin beachille. Luonnollisesti ilman minkäänlaista Sunblockia sillä Suomalainen mieshän ei moista naisten hömpötystä käytä. Beachille mukaan tarttui kevyenä iltapäivä lukemisena "Jooma User Guide" 180 sivuinen CMS (content management system) manuaali. Vajaa 100 sivun kohdalla oli aika lähteä kohti bussiasemaa ja Bangkokia.
Bangkokin asunnolle saavuttaessa huomasin, että alaovi vaatii "keycardin" avautuakseen. Näitähän minulla on kaksin kappalein, mutta ei vain yhtään mukana. Jostain syystä molemmat ovat jääneet Pattayalle. Lyhyt "keskustelu" talon miehen kanssa (tämä on kuuromykkä) jälkeen löysimme rautasahan ja sahasimme ovessani olleen lukon auki. Pääsin vihdoin asuntooni sisään.
Bussimatkan ja lukkosäädön aikana hikivirtasi ja päätin ottaa suihkun. Kääriytyässäni eroon hikisistä vaatteistani huomasin, että ihoni väri oli muuttunut marsipaanipossun punaiseksi. Bangkokissa oli hyvin tottunut käsitykseen, että ihminen ei voi oikeesti auringossa palaa, mutta sami laki ja päätelmä ei näemmä päde Jomthienissa.
Päätin lähteä iltapalaa syömään ystäväni Juhan kanssa. Juha on huomenna lähdössä Singaporeen viisumireissulle. Takaisin tullessa pitäisi tuliaisiksi olla vuoden "non immigrant visa" jos hyvin käy. Juha on jo löytänyt vuokrakämpänkin keskusta jonne muuttaa Singaporesta tullessa. Illalla syödessä mietinkin, että sama tarina tuntuu toistuvan monen kohdalla. Thaimaaseen lähdetään kuukauden turistiviisumilla ja pian huomataan, että 3 vuotta on kulunut ja vois lähtee käymään jossakin muualla... jos vain jaksais. Thaimaan arki lumoaa ja siihen on liian hyvä jäädä... tai liian vaikea lähteä, en vieläkään tiedä kummin se on.
Jomthienissa tänään ollessa tuli myös mieleen, se kuinka monet turistit maksavat tuhansia euroja päästäkseen sinne viikoksi. Kuinka paikka on paratiisi joillekin. Kun asioista tulee liian arkista niistä ei enää osaa nauttia. Minun pitäisi nauttia siitä, että se on vain 2hrs ja alle 3 euron päässä kämpiltäni. Voin mennä sinnä koska vain ja nauttia vaikkapa viikon lämmöstä ja rannasta joka vielä kuitenkin voittaa Espanjan rannat kevyesti joskaan ei ole läheskään Thaimaan parhaita. Pattayalla majoitus järjestyy myös aina jonkun ystävän luona ja parilla kymmenellä eurolla viettää jo mukavan vko lopun siellä. Pidempää aika sitä ei vaan osaa olla pois Bangkokista.
Bangkok alkaa oleen taas koti siinä missä se oli 6 vuotta sitten. Täällä on vain liian hyvä asua, jotta vois lähteä pois. Hyvään on liian helppo tottua...
Ai niin ja yksi syy juhlia. Turistikausi alkaa oleen ohi (kuuma kausi alkaa) ja Sonkra (Budhalainen uusivuosi) lähestyy...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti