Perinteinen joulu

Jouluksi suuntasimme matkamme kohti Pattaya. Tuota kaikkien tuntemaa turistirysää pari tuntia Bangkokista itäänpäin. Mutta nyt olikin kyseessä perinne joulu. Jouluna tulee syödä kinkkua, rosollia, turun sinappia jne... Ja tätähän saa tietysti Pattayalta sitä paitsi Pattayalla oli myös tarjolla valkoinen joulu.

Nauttiessamme kinkkua sain kuulla, että Suomessa (siis ainakaan Lappia lukuunottamatta, siis Jyväskylän alapuolella) ei ollut lunta. Mutta meilläpä sitä riittii aina kaulaan asti!!

Pattaya itsessään on hauska friikkishow-sirkus. Jonne on kiva mennä aina välillä käymään muistuttamaan itseänsi siitä miksi asuu Bangkokissa. Parin päivän Pattaya reissun jälkeen Bangkok tuntuu kummallisen rauhalliselta kylältä.

One Night In Bangkok

Pakko sanoa että Murray Head jo aikoinaan laittoi Bangkokin tosi kivasti sanoiksi. Lukekaa läpi ja katsokaa lopuksi video youtubelinkistä.

Bangkok, Oriental setting
And the city don't know that the city is getting
The creme de la creme of the chess world in a
Show with everything but Yul Brynner

Time flies -- doesn't seem a minute
Since the Tirolean spa had the chess boys in it
All change -- don't you know that when you
Play at this level there's no ordinary venue

It's Iceland -- or the Philippines -- or Hastings -- or --
or this place!

One night in Bangkok and the world's your oyster
The bars are temples but the pearls ain't free
You'll find a god in every golden cloister
And if you're lucky then the god's a she
I can feel an angel sliding up to me

One town's very like another
When your head's down over your pieces, brother

It's a drag, it's a bore, it's really such a pity
To be looking at the board, not looking at the city

Whaddya mean? Ya seen one crowded, polluted, stinking town --

Tea, girls, warm, sweet
Some are set up in the Somerset Maugham suite

Get Thai'd! You're talking to a tourist
Whose every move's among the purest
I get my kicks above the waistline, sunshine

One night in Bangkok makes a hard man humble
Not much between despair and ecstasy
One night in Bangkok and the tough guys tumble
Can't be too careful with your company
I can feel the devil walking next to me

Siam's gonna be the witness
To the ultimate test of cerebral fitness
This grips me more than would a
Muddy old river or reclining Buddha

And thank God I'm only watching the game -- controlling it --

I don't see you guys rating
The kind of mate I'm contemplating
I'd let you watch, I would invite you
But the queens we use would not excite you

So you better go back to your bars, your temples, your massage
parlours --

One night in Bangkok and the world's your oyster
The bars are temples but the pearls ain't free
You'll find a god in every golden cloister
A little flesh, a little history
I can feel an angel sliding up to me

One night in Bangkok makes a hard man humble
Not much between despair and ecstasy
One night in Bangkok and the tough guys tumble
Can't be too careful with your company
I can feel the devil walking next to me

YouTube

Koh Samet

Kuvassa: komea rantauros Koh Sametin rannalla 6kg Suomesta hoikentuneena :)

Koh Samet
Ensin 3-4 tuntia bussilla Bangkokista Ekkamai bussiterminaalista ilmastoidulla bussilla ja sitten puolisentuntia lautalla ja saavumme Koh Sametin kansallispuistoon. Puistomaksu farangeilta taisi olla järkyttävät 400 bahtia, mutta siihen rahastus sitten loppuikin saarella oli yllättävän edullista.

Sametin saarella liikkumiseen voi valita lavataksit jotka liikkuvat säännöllisen epäsäännöllisesti tai sitten vuokrata skootterin jolla pääsee... hmm joihinkin paikkoihin ellei sitten ole samanlainen hc kuski kuin paikalliset. Me (minä ja veljeni jami) päätimme kuitenkin sijoittaa 1000 bahtia ja vuokrata 250cc mönkijän vuorokaudeksi. Mönkijällä kun pääsee saarella paikkaan kuin paikkaan. Tosin ongelmana on se, että saarta ei pääse ympäri vaan samaa tietä pitää tulla takaisin pohjois-eteläsuunnassa.

Ja ei muuta kuin rannalle kärventämään itseään...

Taikkumättöä

Kuvassa vasemmalta: Sumppi, Pete, minä ja Peni.

Taikkumättöä paikallisessa suosikkiravintolassa. Safkat maksaa 20-50 Bahtin väliltä (1€ n. 47 Baht) ja maistuvat "Aloi Maakh". Eli erinomaisilta. Ruoka onkin yksi Thaimaan parhaista anneista se on halpaa, hyvää ja nopeaa. Ruokaa ei yleensä tarvi katuravintoloissa odotella 10 min kauempaa jos sitäkään.

Chiliin totuttelua vie jonkun aikaa ja kaikki eivät koskaan tykkää niin tulisesta ruuasta kuin mitä Thait ja Laoslaiset suuhunsa laittavat. Jos tulisuus ei maistu on aina vaihtoehtoja kuten hapanimelät ruuat sekä loistavat oisterikastikkeessa paistetut possun tai kanan viipaleet sekalaisten vihanneksien kera. Riisi ja nuudelit toimivat perunan sijaan mahan täyttäjinä.

Yksi hienoja puolia Thaimaassa syömisessä on se, että kun menee isommalla porukalla voi ostaa 4-5 eri ruokalajia ja kaikki jaetaan keskenään joten ei pääse kyllästymään yhteen safkaan ja pääseen kerralla kokeilemaan useampia makuelämyksiä. Jokaiselle tulee oma riisilautanen ja ruuat laitetaan keskelle pöytää taisteltavaksi. Ja syömistä helpottaa tietysti haarukka ja lusikka :) haarukalla safka lusikalle ja lusikalla suuhun ei mitään kiinalaisten tikkuhömpötyksiä vaan kunnon tehokasta mätäntää...

Home Sweet home...

Kämppä Phra Khanoossa sijaitsee aika tarkkaan 2 min päässä Sky Train asemalta (Phra Khanoong) Sukhumvit kadun ja Rama IV risteyksessä. Vaikkakin kämppä on näin lähellä pääkatuja on se silti jotenkin hämmästyttävän rauhallinen ei liikenteen melut kuulu sisään.

Asunnossa on 3 makkaria, iso olohuone, 2 parveketta, 2 kylppäriä ja keittiö. Ilmastoiti laitteita on yksi ja sekin on rikki joten on pärjättävä tuulettimilla, mutta koska nyt ei ole kuuma-aika vuodesta vaan viileää noin 33-35 astetta päivisin niin tuulettimilla pärjää hyvin.

Makuuhuoneissa on mukavat puulattia ja kaikissa king-size sänky, parvekkeella paljon rehuja sekä avo akvaario. Pihalla iso uima-allas aamu-uinteja varten ja kuumana aikana viilentelyä varten.

Mutta parasta asunnossa on kuitenkin sijainti. Phra Khanoon, ei hotelleja ei liikaa farangeja joten ei Khao San hintoja eikä special price for u my friend. Ah nauttimaan katujen keittiöistä ja paikallisten ihmisten hymyistä :)

Back To Bangkok!

Olin moneen kertaan manannut Intiassa sitä kuinka missään muualla ei joudu vastaavanlaiseen repimiseen kadulla kuin Intiassa. Ystäväni Matthew oli kovasti sitä mieltä etten vain muista millaista se on Thaimaassa ja, että varmasti vastaavaa tapahtuu siellä.

Joten päätin testata tämän palloilemalla uuden lentokentän aulussa ja ihmettelemässä kuinka pääsisin eteenpäin. Tarpeeksi kauan eksyneen näköisenä oltuani yksi lentokentän työntekijöistä tuli auttamaan. Kaipaatko taksia sir? Kaipaan jonkin näköistä kulkuneuvoa jolla pääsen Phra Khanoonglle. Haluatko maksaa halvalla vai mukavasti sir? Halvalla vastaan. Hän opastaa minut bussipysäkille josta lähtee bussit Pratunamiin josta pääsenkin jatkamaan matkaa helposti Skytrainilla kotiin. Ja mikä oli testin tulos ei ainakaan lentokentällä eikä myöskään pihalla tullut yhtään hihaan tarttujaa eikä kauppiasta vastaan.

Bussi matkalla katselen liikennettä ja ihmettelen kuinka hämmästyttävän looginen ja järjestäytynyt Bangkokin liikenne on. Kuinka puhdasta on ilma ja kuinka puhdasta on teiden reunukset jne... Taisi Delhi ja Colkata laittaa asiat uuteen perspektiiviin.

Bussi pysäyttää central worldin kohdalla (entinen Worl Trade Center) ja hyppään ulos ja jatkan Skytrainilla kotiin. Kotona vanha asunto näyttää aika samalta kuin aiemmin. Pientä ehostusta sisä tilojen seinille on tehty ja uutta maalipintaa on saanut keittiö, eteinen ja olohuone. But its good to be home!

Kolcata

Colkata

Heti juna-asemalta poistuttuani huomasin että Colkata oli huomattavasti Delhiä viihtyisämpi. Vähemmän turisteja vähemmän kusetusta. Heti ensimmäisenä säntäsin katsomaan Howard siltaa joka on kuulemma mailman ylivoimaisesti liikennöidyin silta. Komeen näköinen kapistus oli lltahämärässä ja päätin ottaa jokiristeilun jotta pääsisin tarkastelemaan siltaa lähempää.

Toiselle puolella jokea saavuttuani huomasin eron Delhiin vielä selkeemmin yrittäessäni saada taksia. Kuskit suorastaan karttoivat minua ja vasta viides kuski jonka kanssa jutteli suostui ottamaan kyytiin. Mahtoiko sitten johtua siitä, että olin niin pahasti rähjääntynyt junareissussa vai pahasta ruuhka-ajasta.

Vietin Colkatassa muutaman tunnin kierrellen ja ruuhkassa istuen taksintakapenkillä ja suoraan sanoen olin aika tyytyväinen päästessäni kentälle ja huomatessani että olin vielä reilusti ajoissa.

Hyvästi India ja Sawadi Thailand!

Agra - Kolcata

Agrasta otin junan Kolkataan (Kalkutta). Juna matka kesti reilut 20h ja oli jälleen kokemus. Matkalla tuli hintaa 410Rs eli n. 8€. Otin jälleen sleeper-class ja yläpunkalla. Löydettyäni oikean vaunun ja oikean punkan löydän pediltäni väsähtäneen inkkarin nukkumasta. Vähän aikaa kaveria ravisteltuani hän ymmärtää siirtyä ja antaa punkan käyttööni. Matkasta väsähtäneenä nukahdan saman tien punkkaani.

Herään hirveeseen meteliin ja meuhkaamiseen nostan päätäni ja saman tien nuoren intialaisen pää kopsahtaa ottalohimooni aiheuttaen lievää kipua. Hetken asiaa ihmeteltyäni tajuan että aiemmin paikallani maannut inkkari vetää junan jonkinasteista siivoustyöntekijää kuonoon. Hetken asiaa ihmeteltyäni huomaan, että tämä siivooja kaveri ei pistä ollenkaan vastaan vaan ottaa vain iskuja ja riepotusta. Mietin hetken että pitäiskö asiaan puuttua, mutta päätän jäädä seuraamaan sivusto.

Hetken kuluttua India Jones ottaa siivoojaa niskasta kiinni ja pistää tämän tyhjentämään roskiksensa lattialle. Nyt asia alkaa kirkastumaan roskiksesta löytyy käteistä ja luottokortteja. Kaveri on ollut siivoamassa matkustajien arvotavaroita itselleen ja nyt jäin kiinni. Laskeudun alas katsomaan lähempää löytyisikö jotakin minulle kuuluvaa. Nyt siivoojan esimies tulee paikalle ja sama riepotus ja avarailla lätkiminen alkaa uudestaan. Siivoojan kolleega liittyy kurinpalautus sessioon ja raahaa kaverin pois paikalta. Todennäköisesti potkut tuli ja mahdollisesti liikkuvasta junasta :)

Nyt onkin paljon levollisempi mieli kun India Jones nukkuu ala pedillä, niin mitään ei varmasti pääse häviämään matkan aikana. Juna matkan hintaan sisältyi vielä lounas (chicken curry) joka oli ehkä pahin safka mitä koko matkan aikana olen syönyt. Kolcataan saavumme noin tunnin aikataulusta myöhässä illan jo ollessa pimentynyt.

Fatehpur Sikri

Agrasta tein matkan Fatehpur Sikriin joka sijaitsi reilun puolentoista tunnin epämukavan-pomppuisan-haisevan-ahtaan ja perin intialaisen bussimatkan päässä. Fatehpur Sikri on autiokaupunki joka toimi Mughalin pääkaupunkina vuosina 1571-1585 Akbarin ollessa vallassa. Pian Akbarin kuoltua kaupunki kuitenkin hylättiin ja siitä tuli autiokaupunki. Autiokaupungiksi Sikrissä on hyvin paljon kaupustelijoita ja lähinnä Intialaisia turisteja. Kaupunkiin ei saa mennä kengät eikä sandaalit jalassa vaan ne tulee jättää kaupungin portilla odottaville "kenkävartijoille" ja korvausta vastaan he vartioivat kenkiäsi haukkana, ellei tietenkin kenkäsi ole arvokkaan näköiset. Tälläisessä tapauksessa voi hyvin käydä niin että katse herpaantuu ja joku pääsee nappaamaan kengät mukaansa.

Kaiken kaikkiaan Fatehpur oli jonkin asteinen pettymys. Autio kaupungilta odottaisi vähintäänkin sitä, että se olisi autio...

Taj Mahal

Ei ole mitään syytä käydä Agrassa käymättä Taj Mahalissa. Vaikkakin sisäänpääsyhinta on nykyään kovin kallis muistaakseni liki 15 taalaa on se silti must-see. Taj Mahal on yksi nk seitsemästä ihmeestä se on rakennettu 350 vuotta sitten naisen rakkauden merkiksi.

Shah Jahan rakennutti Tajin hänen kovasti rakastaman vaimonsa Mumtaz Mahalin kuoltua. Mumtaz Mahal on haudattu Taj Mahalin alle ja Tajin sisään on hänelle rakennettu valehauta. Taj ei sisältä ole mitenkään kummoinen, mutta ulkopuolelta sen marmoripinta ja kaikki kuviot ovat hätkähdyttäviä.

Tajia rakennettiin 22 vuotta ja materiaaleja sekä työmiehiä tuotiin ympäri mailmaa Agraan. Tajia kannattaa mennä ihailemaan aamu 6 aikaa kun portit aukeavat. Kello 12 jälkeen paikka on jo aivan täynnä ja tuntien jonottaminen ei ole lainkaan tavatonta.

Shanti Lodge / Agra

Sain Shanti Lodgesta 2hh itselleni 250Rs hintaan (5€). Huone on todella siisti ja varustettu puhtailla lakanoilla, paksulla peitolla sekä kaapelitelevisiolla. Katossa oleva tuuletin jopa toimii ja suihkusta tulee lämmintä vettä! Mutta parasta Shanti Lodgessa on kuitenkin kattoterassin näkymä Taj Mahaliin. Lonelyplanet ei valehdellut yhtään, näkymä on mitä mainioin ja on vaikea kuvitella, että muista alueen hotelleista olisi parempaa näkymää.

Ravintolan palvelut taaseen ovat perin Intialaista tasoa. Ruuat unohdetaan tuoda, tai jos muistetaan tuoda ne tulevat kylminä ja erikseen. Hotellista on lyhyt matka kävellä Taj Mahalille sekä Taj walk puistoon jossa on erinnäisiä tähystystorneja Tajiin päin. Luonnollista kyllä kaikki Agrassa pyörii Tajin ympärillä. Muita nähtävyyksiä kylässä ei juurikaan ole, mutta ilmapiiri on mukavan rento ainakin Delhin hässäkän jälkeen.

Tapaan Shantissa suomalaistytöt Jyväskylästä ja Joensuusta. He ovat juuri lopettaneet 2kk työprojektinsa etelä Intiassa Keralassa ja ovat palaamassa Suomeen. Käymme tsekkaamassa hotellin viereisen ravintolan, jossa palvelu hieman parempaa ja telkkarista tulee brittifutista :)

Jään Agraan pariksi päiväksi odottamaan Uusi-seelantilaista ystävääni Matthewta johonka törmäsin Delhissä.

Delhi - Agra junamatka

Otin sleeper class junamatkan Delhistä Agraan. Matka maksoi 350Rs eli noin 7€. Speeper-class tarkoittaa junaluokkaa jossa on 3 sänkyä päällekkäin ja ylin punkka on ehdoton! Onneksi sain reissuun ylimmän punkan missä on vähemmän häsläystä kerjäläisten ja kaupustelijoiden kanssa.

Matka kesti n 4h ja meni mukavasti nukkuessa. Alapunkalla matkan ajan istuneet saksalaiset vieläpä herättivät minut sopivasti Agraan saapuessa. Junamatkat Intiassa ovat kyllä hienoja kokemuksia. Joka pysäkillä on mahdollisuus ostaa ruokaa ja teetä. Jokaisella pysäkillä tulee myös kerjäläiset ja kengänkiilottajat kolikoiden perässä.

Agran tärkein nähtävyys on tietysti mailmankuulu Taj Mahal
Olinkin lukenut Lonelyplanetista hotelleista joista on Taj näköala. Näistä kirjan mukaan paras näköala on Shanti Lodge hotellin kattoterassilta. Agraan saavuttua jaoin taksin saksalaisten matkakumppanieni kanssa jotka olivat myös tulleet samaisen kirjan perusteella päätöksen yrittää saada huone Shantista.

New Delhi vs Old Delhi

New Delhi on mielestäni kuin mikä tahansa nykyaikainen suurkaupunki, loistohotelleineen ja hienoine kahviloineen. Ei mitenkään erikoinen mutta ehkä hienous onkin siinä kuinka dramaattinen ero on vanhan kaupungin ja uudenkaupungin välillä. Delhissä toimii metroverkko jolla pääsee kätevästi paikasta toiseen jos vaan on valmis heittäytymään sekaan. Suunnistaminen metroilla paikasta toiseen ei ole ihan yhtä helppoa kuin Lontoossa, mutta siihen oppii kyllä.

Old Delhi on huomattavasti mielenkiintoisempi. Ja niinkuin myöhemmin opin niin jokaisessa Intian kaupungissa tuntuu päänähtävyytenä olevan punainen linnoitus niin myös Delhissä. Mutta Old Delhi on kyllä ihan mielenkiintoinen ja linnoituksen liepeillä on kiva kävellä jos pystyy oleen välittämättä rihkama kauppiasta ja kerjäläisistä. Yksi erikoisuus Intiassa on se, että paikalliset tuntuvat olevan kovin vakuuttuneita siitä, että kaikki turistit käyttävät huumeita ja niinpä vähintäänkin tunnin välein joku on tarjoamassa hassista, ketamiinia ja oopiumia.

Kaiken kaikkiaan Delhi on ihan ok iso kaupunki, mutta ei sellainen, että välttämättä lähtisin uudestaan. Eli toistaiseksi matkakohteista joissa olen Aasiassa käynyt jää kyllä auttamatta joukun hännille. Mutta varmasti Delhinkin suhteen pätee sama kuin monen muun suurkaupungin, mitä kauemmin aikaa siellä viettää sitä enemmän kaupunki avautuu ja sitä enemmän siitä alkaa pitämään tai vihaamaan.

Kerjäläiset ja kaupustelijat

Vaikeinta Intiassa oli paikalliset ihmiset. Mietin pitkään mitenkä asiasta kirjoittaisin, mutta päätin kuitenkin kirjoittaa niin kuin asiat tunsin. Minkä takia Intialaisia oli vaikea kohdata voi johtua monestakin syystä. Minun huono valmistautuminen ja kulttuurin heikko tuntemus, suomalaisena oma henkilökohtainen tila on suurempi kuin paikallisilla tai sitten jokin muu syy vaikea sanoa näin lyhyellä ajalla.

Taksikuskit
Taksikuskit kiilaavat eteen, huutelevat toisilleen ja yrittävät saada sinut kyytinsä katkaisemalla tien edestäsi. Jos astut kyytiin niin he yrittävät viedä sinut liikkeisiin josta he saavat provision. Monesti kyyti oli tarjolla jopa ilmaiseksi jos vaan suostuu käymään yhdessä tai kahdessa liikkeessä. Taksisuhareihin yleensä tehosi parhaiten vain täydellinen ignooraminen ja välistä puikkelehtiminen. Ajoittain pari potkua autoriksan kylkeen sain kuskit lopulta väistämään.

Kaupustelijat
Kadulla on usein ns. sisäänheittäjiä. Nämä sisäänheittäjät yleensä aloittavat sanoin "Hi Sir, can I talk to You for a minute, I am not gonna try to sell anything". Ja hetkeä myöhemmin olet heidän liikkeessään. Josta pois pääsy vaatii tiukkaa päättäväisyyttä. Nämä myyjät jättävät sinut rauhaan hyvinkin nopeasti, kun vain huomaavat, että sinulle ei voi myydä ylihinnoiteltua turistirihkamaa tai huonoja piraattituotteita.

Kerjäläiset
Tämä onkin vaikein ryhmä kaikista. He tarttuvat hihaasi kiinni, saattavat roikkua perässä kilometrejä! Heitä tulee hyeenalauman kaltaisesti lisää. Tunnet kuinka kädet vaeltavat takataskuissasi ja kuinka he yrittävät katseella saada selville mihin olet piilottanut rahasi ja onko sinulla mahdollisesti rahavyö. Osa heistä on kovin viattoman näköisiä ja on vaikea olla antamatta heillä rahaa, mutta monta kertaa he päivästyvät paikoissa joissa lompakon esiin ottaminen olisi todella suuri riski.

Pahinta tilanteessa on se, että muutaman päivän jälkeen olet kovettunut niin pahasti, että sinulla ei ole minkäänlaista sympatiaa näitä ihmisiä kohtaan vaan he tuntuvat kuin torakoilta jotka koittavat päästä huoneeseesi. Välillä huudat heillä "fuck off" tai "shalaam" ja kun tämä ei auta niin ajoittain minäkin jouduin käyttämään käsiäni vahingoittaakseni sen verran sinnikkäimpiä kädessä roikkujia, että he luovattaisivat.

Monesti tuntuikin Delhissä ollessa, että parhaiten nauttiolostaan, kun oli vain ulkomaalaisia ympärillä, eikä Intialaisia näköpiirissä. Vastaanvanlaista olen kokenut aikaisemmin vain Marocossa (Tanger), jossa sai myös ollaan varpaillaan varsinkin kun matkustin Suomalaisen blondi tytön seurassa, tammikuussa (off season & ramada). Mutta kaakkois-aasias Thailand, Kambodia, Laos en ole kokenut mitään vastaavaa.

Rice & Curry

Kaikki ystäväni tietävät, että olen antivegaani. Mutta Intiassa monet vege ruuat maistuvat itseasiassa syötävältä ihmisravinnolta! Ja monesti valikoima vegeruuista on jopa isompi kuin liharuuista!

Ei vieläkään olutta!!
Yksikään ravintola jossa olen syönyt ei ole tarjoillut olutta. Alan pikkuhiljaa luopamaan ajatuksesta, että tulisin sellaista löytämään, mutta sitten muista kuinka Helsingisissä kampissa sain Intialaisessa ravintolassa King Fisher olutta joka maistui suomalaisiin oluisiin verrattuna oikein hyvältä.

Mutta ruoka on hyvää, yksi parhaista asioista mitä Delhistä olen löytänyt on ollut ruoka. Oli se sitten kanaa, vegeruokia tai nautaa. Kyllä, nautaa, sitäkin saa jos osaa oikein kysyä ja menee oikeeseen paikkaan. Tosin Intialaisia ihmisiä kuunnellessa tulee mieleen, että he kyllä varmasti keittäisivät mummonsakin padassa jos hinnasta sovitaan.

Jos elämässä tulis hetki että pitäisi elää vegaaniravinnolla viikko, niin luulen, että Intia vetää vertoja jopa taikku ruualle tässä suhteessa. Ruuan hintaa vaihtelee rajusti, lähinnä riippuen siitä kuinka paljon sinua kusetetaan. Välillä 10Rs saa loistavan aterian ja itsensä täyteen, välillä 100Rs ei tahdo riittää huomattavasti heikompi laatuiseen ruokaan yhtä laaduttomassa paikassa ja samalla alueella. Jos haluaa syödä hyvin ja edullisesti pitää päästä mahdollisimman kauaksi turistipaikoista.

Aasialainen ruoka kätevä laihdutus keino
Kiitos Intialaisen ja Thaimaalaisen ruuan + lievän ruokamyrkytyksen jonka sain Calcutassa olen laihtunut 5kg reissussa. Suomesta lähtiessä elopaino oli massiiviset 81kg ja nyt painoa on 76kg. Olo on huomattavasti kevyempi ja varaa pudottaa on vielä ainakin pari kiloa. Osa painopudotuksesta tulee varmasti myös siitä, että juon 3-4 litraa vettä päivässä ja se vesi ei keräänny kehoon vaan sen pääosin hikoilee pois. Hiki samalla poistaa kuona-aineita kehosta ja olo paranee entisestään.

New Delhi - Paharganj

Tuulan valitsemasta hotellista "Ajay" ei löydy minun budjetilleni sopivaa huonetta, mutta Paharganj on täyttä pieniä guesthouseja ja pakostakin jonkin niistä tarvii olla riittävän likainen ja huonokuntoinen/maineinen sopiakseen minulle. Lähden tallustamaan pääbasaarikatua yöllä, vastaan tulevat taksikuskit ja hotellisisäänheittäjät ovat kaikki vakuuttuneita siitä, että he tietävät juuri minulle parhaan vaihtoehdon. Juuri kun olen taipumassa yhden riksakuskin kyytiin huomaan kyltin nimeltä "Hare Krishna Guest House". Hare Krishna jo kertaalleen auttai minua saamaan viisumin joten päätän korkeamman johdatuksen antaa auttaa myös yöpaikan löytämisessä.

Hare Krishnasta löytyykin minulle sopiva huone hintaan 250Rs, eli vähän reilu 5€. Huone on tuplasängyllä varustettu ikkunaton luukku jossa on tuuletin katossa. Huoneesta löytyy myös oma suihku kylmällävedellä sekä paikallinen pelkistetty malli wc:stä (reikälattiassa). Tämä paikka saa kelvata ja pienen vesiostosreissun jälkeen Ajarn guesthousen ravintolaan katsomaan olisko Tuula siellä, jotta voisin maksaa velkani.

Ei olutta!
Suuri järkytys koittaa, kun en pääse huuhtelemaan kurkkua oluella, mutta onneksi ravintolasta löytyy teetä ja paikallista murkinaa. Pienen nautiskelum ja odottelun jälkeen ei Tuulaa vielä näkynyt. Tunsin oloni jo niin väsyneeksi, että päätän lähteä nauttimaan Hare Krishan futoniakin kovemmista patjoista.

Paharganj
Alue sijaitsee kätevästi uuden ja vanhan Delhin välissä, joten sieltä on lyhyt matka tehdä tutkimusmatkoja molempiin. Tämän lisäksi New Delhi juna-asema on kävelymatkan päässä. Päätänkin jäädä Paharganjiin pariksi lisä yöksi ja teen tutkimusmatkoja lähinnä vanhaan Delhiin.

Hare Krishnan kattoterassi on luksusta. Sieltä on hyvät näkymät alueen yli ja pääsee pois kadun hässäkästä. Siellä myös tapaa mielenkiintoisia reppureissaajia eri puolilta mailmaa. Parhaiten tutustun Matthew Waterfall nimiseen arkkitehtiin. Matthew on syntynyt Etelä-Afrikassa, mutta sitten muuttanut Uuteen-Seelantiin ja saanut kansalaisuuden. Matthew on viimeksi työskennellyt Skotlannissa, mutta on nyt matkalla takaisin Uuteen-Seelantiin. Matthew on myös käynyt Suomessa ja tuntee hyvin Alvar Aallon työt (paljon paremmin kuin minä). Hän lupautuu oppaakseni pari pv myöhemmin Agraan kun menen tutustumaan tarumaiseen Taj Mahaliin.

Lento Helsinki - New Delhi

Finnairin aloitettua suorat lennot New Delhiin syksyllä 2006 on matkustaminen Intiaan helppoa. Lento Helsingistä kestää vain 6 tuntia + aikaero 3,5 tuntia. Koneessa viereeni istui Suomessa asuva Intialaisperhe. Perhe oli kotoisin Punjabista läheltä Chandigarhia. Kommunikointi toimi välillä suomeksi ja välillä englanniksi, mutta selväksi kävi, että perhe oli selvästi hyvin toimeentulevia. He olivat matkalla Punjabiin useaksi viikoksi ja kutsuivat minut luoksensa. Tutustun karttaan ja totean, että saattaa hyvinkin tulla lähdettyä Punjabiin, suunnitelmia sen suhteen mihin ilmansuuntaan jatkan Delhistä en ollut vielä tehnyt.

Olemme lentäneet tunnin verran kuin viereisellä penkillä istu perheen isä vihdoin avaa tuliaisiksi ostaneensa 1l Finlandia pullon. Yritän parhaani mukaan auttaa matkatavaroiden keventämisessä ja saammekin pullosta puolet kevyemmän. Saavumme Afganistanin ilmatilaan ja kuta kuinkin Kabulin yllä täristää sen verran, että hätäinen voisi luulla sitä ilmatorjunnaksi.

Saavumme hieman myöhässä New Delhin Indira Gandhi lentokentälle ja kömmin koneesta ulos. Helsinki-Vantaalla tapasin Tuulan. Suomalaisen suurinpiirteinen minun ikäiseni yksin matkustavan naisen jolla oli etukäteen järjestetty kyyti lentokentältä Paharganj alueelle missä suurin osa halppis majataloista sijaitsee. Liityn seuraan ja matkaamme yhdessä Tuulan hotellille. Tästä matkasta olen vieläkin velkaa Tuulalle 120Rs (vähen reilu 2€), joten Tuula jos jotenkin eksyt tänne blogiin ja tunnistat itsesi niin lähetä minulle email ja maksan velkani!

Kunnon valmistautuminen

Aina matkalle lähtiessä tulee valmistautua huolellisesti. Näin tapani mukaan tein tälläkin kertaa. Koska matkakohteena oli minulle uusi ja tuntematon Intia aloitin matkavalmistelut jo viikkoja aikaisemmin tilaamalla Lonelyplanet opaskirjan nettikaupasta. Kun olin odotellut opusta 3 viikkoa totesimme suomen postin tapansa mukaan hukanneen kyseisen lähetyksen. Näin ollen ostin kirjan Suomalaisesta kirjakaupasta 2 pv ennen lähtöä suolaiseen 35 euron hintaan.

Lähtöä edeltävänä iltana aloin hieman selailemaan Lonelyplanet opasta kun sain kaveriltani soiton, jonka mukaan viisumia ei saa "visa on arrival" tapaan lentokentältä. Näinhän asia tietysti oli, onneksi tässä vaiheessa minulla oli vielä runsaat 16h koneen lähtöön joten ei muuta kuin viisumiostoksille. Kello oli tässä vaiheessa 7 illalla ja virastot kiinni.

Nykypäivänä luulis viisumin hoituvan internetistäkäsinkin, mutta ei ainakaan Intian tapauksessa. Siispä lähetin viisumihakemuksen Intian suurlähetystöön Helsinkiin vanhan aikaisesti faxilla. Liitin hakemukseen selvityksen, että tarvitsen viisumin kello 12 mennessä, seuraavana päivänä jotta ehtisin kello 14 lennolleni.

Ja sitten pakkaamaan
Koska oli hieman epävarmaa saanko viisumia niin päätin olla pakkaamatta lentokoneenruumaan mitään sellaista mitä oikeasti saattaisin tarvita mikäli matkalaukku menee Intiaan, mutta minä en. Ruumalaukuksi valitsin Reloopin dj laukun. Kooltaan se ei ole mikään suuri, mutta sinne mahtui juuri sopivasti pari tuliais taulua ja muutamat bokserit ja sukat. Tämän lisäksi otin koneeseen mukaan läppärilaukun joka sisälsi vaan tärkeempiä papereita. Pakkaus toiminta oli kaiken kaikkiaan tehokasta ja vei noin 15 minuuttia.

Lähtö aamu
Tampere-Pirkkala: Uudet nestemääräykset melkein aiheuttivat koneesta myöshästymisen, mutta ehdin kuin ehdinkin Helsingin koneeseen ja saavuin aamu 9 jälkeen talvisiin pääkaupunkiseutumme maisemiin. Koska matkakassa oli hyvin pieni ja taksi matkat Intian suurlähetystöön ja takaisin kentälle olisivat sitä entisestään köyhdyttäneet olin saanut kaverini Finskin kuskiksi. Siellähän kentällä jo odottelikin minun hieman myöhästynyttä lentoani. Kentältä matkustimme pikavauhtia katajannokalla sijaitsevaan suurlähetystöön mukana myös toinen ystävä Pete joka myöskin tarvitsi viisumia. Sitten vain rukoilemaan hare krishnaa, että saisin viisumin ajoissa. Saavuin suurlähetystöön kello 10 eli 4h ennen koneeni lähtöä Helsingistä. Jo kello 10.30 maksettuani ylimääräiset 50 euroa viisumista virkailijat lupasivat sen myöntää, mutta nyt odoteltiin leimamiehen kahvinjuontihetken päättymistä. Hare Krishna vastasi rukouksiini lopulta noin 12.30 ja sain viisumin passiini.

Helsinki - Vantaa
Turvatarkastusten jälkeen jäi vielä reilusti yli 10 min kunnes portit suljetaan lennolle. Onneksi Helsinkivantaan ollessa niin pieni kenttä kiirusta ei tullut vaan jäi vielä runsaat 7 min aikaa hoitaa kaverisuhteita ja pankkiasioita puhelimitse.

Ja näin pääsin vihdoin koneeseen...