Finnairin aloitettua suorat lennot New Delhiin syksyllä 2006 on matkustaminen Intiaan helppoa. Lento Helsingistä kestää vain 6 tuntia + aikaero 3,5 tuntia. Koneessa viereeni istui Suomessa asuva Intialaisperhe. Perhe oli kotoisin Punjabista läheltä Chandigarhia. Kommunikointi toimi välillä suomeksi ja välillä englanniksi, mutta selväksi kävi, että perhe oli selvästi hyvin toimeentulevia. He olivat matkalla Punjabiin useaksi viikoksi ja kutsuivat minut luoksensa. Tutustun karttaan ja totean, että saattaa hyvinkin tulla lähdettyä Punjabiin, suunnitelmia sen suhteen mihin ilmansuuntaan jatkan Delhistä en ollut vielä tehnyt.
Olemme lentäneet tunnin verran kuin viereisellä penkillä istu perheen isä vihdoin avaa tuliaisiksi ostaneensa 1l Finlandia pullon. Yritän parhaani mukaan auttaa matkatavaroiden keventämisessä ja saammekin pullosta puolet kevyemmän. Saavumme Afganistanin ilmatilaan ja kuta kuinkin Kabulin yllä täristää sen verran, että hätäinen voisi luulla sitä ilmatorjunnaksi.
Saavumme hieman myöhässä New Delhin Indira Gandhi lentokentälle ja kömmin koneesta ulos. Helsinki-Vantaalla tapasin Tuulan. Suomalaisen suurinpiirteinen minun ikäiseni yksin matkustavan naisen jolla oli etukäteen järjestetty kyyti lentokentältä Paharganj alueelle missä suurin osa halppis majataloista sijaitsee. Liityn seuraan ja matkaamme yhdessä Tuulan hotellille. Tästä matkasta olen vieläkin velkaa Tuulalle 120Rs (vähen reilu 2€), joten Tuula jos jotenkin eksyt tänne blogiin ja tunnistat itsesi niin lähetä minulle email ja maksan velkani!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti