Kuuluu kummia...

Nyt on maailman kirjat sekaisin. Samuel - tämä Bangkokissa tapaamani kalastaja kaveri on löytynyt ja hengissä! Sain eilen puhelun 12 aikaan yöllä Köpenhaminasta. Samuel oli 2pv sitten herännyt kk kestäneestä koomasta! Islantiin saapumista edeltävänä iltana Samuel oli ajanut maasturinsa metsään ja menettänyt tajuntansa, pikaisen ensiavun jälkeen hänet oli siirretty Köpenhaminalaiseen sairaalaan vielä tajuttomassa tilassa. Kuukausi meni ennen kuin hän on herännyt, nyt toipuminen on siinä kunnossa että puhe sujuu vanhaan malliin ja pyörätuolilla liikkuminen onnistuu, mutta kävelystä ei vielä tietoa. Seuraavat 5 vkoa menee vielä Köpenhaminassa ja sen jälkeen toipuminen jatkuu Reykjavikissä.

Tapahtuma oli ollut uutisissakin ensimmäisenä aamuna täällä ollessa, mutta eipä paljon tullut mediaa silloin vielä seurattua. Nyt olis ehkä mahdollisuus päästä vielä kalaan hänen enonsa kanssa. Ja oikein isoon kalaan eli valastamaan harppuunoilla! Greenpeace kuulemma riesana jatkuvasti ja pitää aina tehdä jotain hämäysliikkeitä lähdön kanssa.

En vaan tiedä uskallanko enää vaihtaa työpaikkaa. Töissä sujuu kivasti, molemmissa kahdessa ja nyt kun ylitöitä on paljon niin rahaa jää käteenkin. Myös vuokra on sovittu loppuvuoteen saakka.

Ensimmäinen palkka päivä häämöttää lauantaina. Täytyy yrittää siitä palkasta saada rahaa lentoihin jotta saisi ne ostettua pois ja sitten voikin kuukauden elää näkkileivällä :) tosin joitakin edullisia ja hyviä juttuja jo täältäkin löytynyt: kuten sini ja valkohomejuustot, kylmäsavulohi ja katkaravut ovat erittäin edullisia! Katkarapuja saa 10€ /kg, erinomainen paikallinen valkohomejuusto 2€ - 125gr ja kylmäsavulohi 10€ / kg.

Muutamia mukavi Puolalaisia kavereitakin on löytynyt töiden kautta ja Islantia ymmärtää koko ajan enemmän. - mutta thaimaahan ja tyttöjä on kova ikävä!

Talvi tulla tupsahtaa...

Kuulumisia Reykjavikistä, useamman päivän sateisen ja + kelisten päivien jälkeen ollaan taas päästy pakkasen puolelle. Tämä on tervetullut vaihdos ehdottomasti. Meinaan kun Islannissa sataa niin se sataa samalla tavalla kuin Thaimaassa eli korkeelta ja kovaa, mutta kestää kauemmin ja vesi on 20 astetta kylmempää - ei hyvä.

Asuminen talossa sen kuin paranee. Runar talon omistaja vei minut tänään saunomaan ja muutenkin tarjoilee maittavia iltapaloja ja usein olutta kun kaipaa juttuseuraa. Tuntuu, että Runar on ottanut henkilökohtaiseksi missioksi sen että saisi minut pitämään Islannista. Ja itseasiassa kyllähän tämä nyt jo rullaa paremmin, ei tämä niin paha paikka enää olekkaan, tosin tieto siitä, että kuukauden päästä pääsee lämpöön ja takaisin Thaimaaseen helpottaa oloa huomattavasti.

Täällä kummittelee...
Näin ovat väittäneet jo 2 talossa olluta asukasta sekä yksi Tanskalainen kirjailija joka asui juuri minun kattohuoneessani 2 vuotta sitten 3kk ja kirjoitti kirjan tässä huoneessa asuvista kummituksista. Kirja on Tanskan kielelle joten sen lukeminen on suhteellisen helppoa ja olihan siellä kuvituksiakin joista tunnisti komeesti sekä talon, huoneen että lähiympäristön. No jos täällä kummituksia on niin toistaiseksi ovat ainakin antaneet minun nukkua rauhassa, toiseaalta olen kovin sikeäuninen...

Duunissa menee kivasti. Brandör, Islantilainen 62v mies jäi perjantaina eläkkeelle ja muuttaa Thaimaahan thai-vaimonsa kanssa. Heillä on siellä talo ja 5 koiraa, ei lapsia. Brandörin lähdön myötä työt lisääntyy ja vastuu kasvaa, samoin myös vähän liksakin, eli ensimmäinen ylennys tuli duunis 3 vko työn teon jälkeen. Viime viikolla pääsin jo tekemään 10h ylitöitä ja mitä lähemmäksi joulua mennään sitä enemmän ylitöitä on edessä. Ajattelin kuitenkin aloittaa vielä toisen duunin ja menen ystäväni Intialais-Pakistanilaiseen ravintolaan tarjoilemaan ma illasta lähtien. Toistaiseksi paikkaan vain poissaolijoita mutta jos hyvin käy niin pääsen tekemään ainakin vko loput ja aina silloin kun en ole ylitöissä niin myös illat.

Muukalaiskerho
Perjantaisin ja sunnuntaisin kokoontuu ulkomaalaisten klubi. Valtion sponsoroima kokoontuminen tapahtuu usein kulttuuritalolla missä katsotaan leffaa ja safkataan. Tapahtumat ovat ilmaisia ja hyvin rentoja. Eilen oli tarjolla viinejä, juustoja ja erilaisia Islantilaisia naposteltavia sekä kinkkua. Huomenna menemmä leffaan. Klubissa tapaa myös erittäin mielenkiintoisia ihmisiä kuten eilen Gabriel - Intiassa syntynyt poika joka on viimeiset 25v vaihtanut asuin maata vähintään vuoden välein lukuunottamatta 5 vuoden ajanjaksoa Antiquan saarella Caribialla. Tanskalainen kommunisti jonka nimeä on muista, Kanadalainen entinen jääkiekkoilija John jne...

Katselin lentoja juuri pois täältä ja kun palkka tulee tilille ensi viikolla ostan todennäköisesti lento vaihtoehdon Reykjavik - Lontoo - Abu Dhabi - Bangkok - Chiang Mai... joten tulee aika pitkä lentorupeama. Tosin sekä Lontoossa että Abu Dhabissa olis mahdollista tehdä pari päivä pysähdys ja molemmista löytyis kavereita jotka lupautuivat majoittamaan joten saa nähdä otetaanko reissu pitkän vai hyvin pitkän kaavan mukaan...

Viikinkien jäljillä..

En tiedä mistä tuo otsikko tuli, mutta Viikinkejä nämä paikalliset ovat vieläkin. Vähintäänkin kieleltään, joka ei ole kehittynyt muiden kielten mukana vaan säilynyt samana ollessaan eristyksissä muusta maailmasta. Samoin käytöstavat ovat edelleen aika brutaalit.

Aloitetaanpa asumisesta: asun siis edelleen hulppeessa penthouse sviitissäni mistä näkymät yli kaupungin, eli ei voi valittaa. Majatalon omistaja on New Yorkissa ja katson busineksen perään sen minkä kerkien. Koitan myös pitää huolta hänen kissastaan joka menee ja viilettää niin kovaa ettei perässä pysy. Talo hiljeni eilen kun 6 asukasta lähti pihalle. Pääsin myös eroon mielenvikaisesta Islantilaisesta jonka kanssa kommunikointi oli aikas vaikeeta. Alakerran Nigerialainen Ara on ollut hyvin ystävällinen ja pitänyt huolen siitä, että olen saanut vähintäänkin riittävästi ravintoa joka ilta. Eli minulla ei ainoastaan ole ilmainen asuntu, mutta käytännössä myös ilmainen ruoka. Ilmainen ruoka on myös pitänyt sisällään lähes tulkoon rajattoman määrän oluttaj a viiniä...

Logistiikan loogisuus:

Mitä työhön tulee niin täytyy sanoa, että Islantilaiset ovat kovin yksinkertaisia ihmisiä. Meidän firmamme on kuulemma varastointi logistiikan ykkönen, mutta hyvin yksinkertaisia asioita siellä tehdään täysin väärin. Hihnalla kulkevat tavarat merkataan lapuin joihin käsin kirjoitetaan kauppa / paikkakunta johon tavarat on menossa, sitten tämä lähtee hihnaa pitkin pakkaamoon. Homma voisi toimia, jos kaikki työntekijät olisivat Islantilaisia niin olisi mahdollista että paikat kuten Holtegaardean (ei muuten kirjoiteta näin... puolet kirjaimista ovat jotain mitä minun näppäimistöstä ei löydy) saattaisivat olla jopa ymmärrettävästi kirjoitettu, mutta kun yli puolet työntekijöistä on ulkomaalaisia ja sanat vielä kiireessä lyhennetään niin Holtegaardaenista saattaa tulla esim, Cholta!

Toisessa päässä ihmetellään sitten, että mihinköhän tämäkin olisi menossa. Myöskin tämä kirjoittamis prosessi on kovin hidasta kun joka kerta etsitään tusseja jne... kuitenkin lappuja lähtee päivittäin useita satoja ellei tuhansia niin miksei ihmeessä niitä voida tulostaa Laaserilla ja oikein ja ERI VÄRISILLE PAPEREILLE!!! näin ollen pakkauspäässä nähtäis jo 50 metrin päästä tulevat lastit mihin ne ovat menossa ja EI TARVIS EDES OSATA LUKEA ISLANTIA!!! Tämä säästäis paljon aikaa ja virheitä...

No ehkä taas avaudun huomenna asiasta jospa saisimme jotain muutosta tehtyä asiaan. Muutoin töissä menee mukavasti. Suurin osa työntekijöistä on Puolalaisia ja kaikki erittäin mukavia.

Ulkonakäyminen on erittäin kallista ja lompakkoa on pidetty visusti kiinni, mutta jotain järkevää shopattavaa täälläkin on. Esim. Kylmäsavulohi ja katkaravut sekä erilaiset homejuustot ovat erittäin edullisia!!! Tämä sopii minulle erittäin hyvin ja onkin tullut mässäiltyä näitä aika hyvissä määrin.

Musiikki puolella olen päässyt kuuntelemaan Aran laulu ääntä lähietäisyydeltä ja se on kyllä erinomainen täytyy sanoa... vaikka genre ei ihan mun juttu olekkaan niin ääni on kyllä hyvä. Tiesto kävi soittelemassa perjantaina tuossa parin sadan metrin päässä olevassa klubissa, mutta minä vedin sikeitä jo ilta 10 aikoihin... ei ole enää oikein hurvittelijaksi olen vissiin tulossa vanhaksi. Tästä kätevä aasinsilta 30 paniikkiin...

Olen koittanut tavoitella vanhoja ala-aste koulukavereitani selvittääkseni mitenkä heidän elämänsä rullaa kun 30 tulee mittariin. Muutaman vasta olen saanut kiinni: Kalle on 3 lapsen isä ja asuu perheinensä Tampereella sekä työstentelee sähköasennusten piirissä. Janiin olen muutenkin pitänyt yhteyttä ja hänen kuvionsa tiedän. Sakari on rauhanturvaaja ja maailman top 10 kädenvääntäjä. Myöskin Sakarilla löytyy avovaimo ja yksi huollettava. Saara asustelee Helsingissä ja valmistelee opintojaan taidekorkeakoulusta. Antti asuu Lontoossa jossa toimii yritysjohdon konsulttina ja Jussi pelaa salibandyn sm-liigaa tamperelaisjoukkueessa.

30v paniikkia helpotti vähän kommentti jossa 25 vuotias Puolalaistyttö oli hieman hämillään, että kuinka olen näin nuorena maailmalla yksin, ja kun tiedustelin minkä ikäiseksi hän minua luuli niin vastaus oli 20! Lopun päivää myhäilinkin tyytyväisenä... voi olla, että tämä oli vain piilokamera juttu, mutta tuntui silti hyvältä.

Islanti, Eurooppa ja talvi

Reakjavik on kyllä ihan kaunis kaupunki, mutta miksi täällä on oltava näin kylmä!!!

Kirjoitustahti blogiin on pahasti hyytynyt. En tiedä onko syynä ollut se, että liian vähän on tapahtunut vai liian paljon jolloin aikaa kirjoittamiseen ei ole jäänyt. Nyt kuitenkin päätin kirjoittaa kiitos pienestä Suomesta päin tulleesta painostuksesta.

kirjoitan tätä blogia nyt huoneestani Reakjavikin keskustassa. Huone on hyvin pieni ehkä 10m2 kokoinen. Löysin tämän majatalon sattumalta kävellessäni etsien Reakjavinkin keskustaa. Myöhemmin minulle selvisi, että sellaista ei ole. Tai jos on niin asun keskellä sitä. Tämä on majatalo nimeltä "Eric The Red". Omistaja on vajaa 70 vuotias Islantilainen mies joka muistuttaa vahvasti 80-luvun hollywood leffoista tuttua siperialaista miestä. Vahva Venäjältä kuulostava aksentti joka myöhemmin paljastui Islantilaiseksi aksentiksi, sekä pitkä harmaa tukka ja arpinen elämää kokenut iho, mutta ennen kaikkea uskomattoman suora tapa ilmaista asioita.

Kävi kuitenkin niin, että tämä kaveri osoittautuikin erittäin mukavaksi veijariksi fiksattuani hänen tietokoneensa sellaiseen kuntoon, että hän voi kommunikoida Belgiassa asuvan tyttärensä kanssa skypen videopuheluiden avulla. Tämän jälkeen vuokrasopimuksen teko oli erittäin helppoa ja 10.000 Kruunun (115€) / vko hinta osoittautui erittäin edulliseksi. Kaiken lisäksi huomenna pääsen muuttamaan talon parhaimpaan huoneeseen kun yläkerran penthouse vapautuu Elisabethin (jenkki valokuvaaja/turisti) jatkaessa matkaansa Saksaan. Yläkerrassa minulla on oma kerros, eteisaula lähinnä tavaroiden säilytykseen, oma wc sekä mahuuhuone jossa tuplasänky, 2 mukavaa nojatuolia ja kattuikkunat molemmin puolin huonetta.

Talossa on jaetut suihkut, keittiö ja langaton netti. Muita asukkaita on, viereisessä huoneessa asuva noin 30v Islantilainen nainen jolla ilmeisesti pahoja mielentilaongelmia ja erikoisen kova ääni ja tapa puhua. Tosin hän ei onneksi puhu sanaakaan Englantia joten meidän välinen kommunikointi on jäänyt hyvin vähäiseksi. Toisella puolelle minua asuu Nigerialainen pariskunta. Tyttö jonka nimeä en muista, ehkä 30v on musiikki artisti ja näytti kuvia joissa on esiintynyt mm. Stewie Wonderin ja Sean Paulin kanssa. Hänen aviomiehensä on paikallisessa lelutehtaassa töissä. Fiksattuani alakerran Ericin tietokoneen jouduin pian myös fiksaamaan Nigeriasta tuodon Compag läppärin nettikuntoon. Kiitos Jamin pienen avustuksen messengerin välityksellä sain pisteet myös tästä kotiin ja ilmeisesti Nigerailais sapuskaa on odotettavissa joinakin iltoina kotiin saavuttuani.

Reykajavik on vuorten ympäröimä siinä missä Chiang Maikin, tosin vain toisessa sataa lunta, jäätä ja vettä samaan aikaan!

Näin siis asun Reakjavikissä, mutta miksi Islannissa?? Tätä olen kysyny itseltäni monta kertaa... ja monesti olen miettinyt, että olisi pitänyt jäädä vain Thaimaahan. Mitä pidemmän aikaa olen täällä ollut olen kuitenkin vakuuttuneempi siitä että tämä reissu kannattaa ja opin aikas paljon, lähinnä itsestäni. Alun perin lähtö Islantiin alkoi pyöriin ajatuksissani kun tapasin Islantilaisen kalamiehen Samuelin Bangkokissa. Hän lupasi töitä kalastusaluksellaan 6.000€/kk palkalla + ilmainen asunto. Tämä tarjous oli niin houkutteleva että takerruin koukkuun ja ostin lennot Islantiin (Suomen kautta). Ilmoitin saapumisajankohtani Samuelille ja hän lupasi noutaa minut kyytiin lentokentältä. Saavuttuani kentälle en löytänyt häntä joten päätin ottaa bussin Reakjavikkiin ja lähdin haahuilemaan etsien keskustaa... jolloin törmäsin tähän guesthouseen jossa vieläkin asustelen.

Näitä fisuja toivoin pääseväni onkimaan

Vuorokauden yritin saada yhteyttä Samueliin jonka jälkeen lähdin etsimään töitä. Kävelin paikalliseen työvoimatoimistoon johon jätin hakemukseni. Heidän järjestelmästään hakemus lähetettiin noin 5-6 eri työpaikkaan sähköisesti. Parin tunnin päästä tästä sain ensimmäisen soiton ja työhaastattelun. Firman nimi oli Hysing ja se tuottaa logistiikka ja varastointi palveluja sekä maahantuontia 6 suurelle tavaratalolle Islannissa. Kävin haastattelussa ja työpaikkavaikutti asialliselta ja pomo oikein mukavalta joten aloitin duunin seuraavana päivänä. Työkavereina minulla on meidän osastolla Casper 19 vuotias Tanskalainen opiskelija sekä vanhempi Islantilainen mies jonka nimi on mahdoton muistaa. Tämä ukkeli on 62 vuotias ja jää eläkkeelle marraskuun lopussa muuttaakseen vaimonsa kanssa Thaimaahan Saraburiin missä heillä on talo. Hänen vaimonsa on ehkä 15 vuotta nuorempi Thaimaalainen joka on asunut 10 vuotta Islannissa ja puhuu kieltä sujuvasti. Ensimmäisen työpäivän päätteeksi he tarjosivat minulle illallisen Thaimaalaisessa ravintolassa ja oli tosi mukavaa päästä puhumaan Thaimaata kaiken sen Islanti mambojambon keskellä.

Työ on aikas helppoa ja opittu parissa tunnissa. Järjestelmä on niin edistynyt ja tietokoneistettu että virheitä on vaikea tehdä. Firmassamme on 70 työntekijää joista puolet ulkomaalaisia. Puolasta noin 20, 3 philippiiniläistä, 3 chekkiä ja loput mistä sattuu... Varasto oli muistaakseni noin 8.000 m2 ja katossa kulkevat raiteet kuljettavat korissa olevia tavaroita oikeisiin pakkauspaikkoihin ja autoista hyllyille jne. Jokaisella on ranteessa minitietokone sekä sormen päässä skanneri joilla tavarat luetaan ja tämän jälkeen pakataan koreihin jotka vievät ne sitten automaattisesti oikeeseen paikkaan.

Palkka ei ole vielä häävi. Jää alle 3.000€ mutta paraneee huomattavasti joulun alla kun ylityöt alkavat. Tämän lisäksi kun vanhempi Islantilainen ukkeli katoaa Thaimaahan niin minä ja Casper saamme vääntää pitkää työpäivää. Casper vielä kertoi minulle lähtevänsä ennen joulua takaisin Tanskaan joten saan varmasti tehdä töitä niin paljon kuin kykenen. Tosin tähän esteenä on niinkuin Suomessakin työntekijöiden mukavuutta, työinnokkuuta ja tulotasoa laskeva ammattiliitto. Työ taukoaa aina 2 tunnin välein vähintäänkin 20 min ajaksi jolloin tauko jonka aikana ei saa oleskella työskentelyalueella vaan joutuu poistumaan kahvilaan! Saa nähdä mitenkä tulee sitten käymään kun jään yksin ja työt pitäisi tehdä, en ole ammattiliiton jäsen, mutta ongelmia varmasti syntyy mikäli jään yksin oleskelemaan varastoalueelle.

Tänään sitten keilaamaan työporukan kanssa. Kolme parasta keilan kaatajaa palkitaan kookkain rahapalkinnoin joten täytyy yrittää skarpata vaikkei ihan minun laji olekkaan. Majatalossa asui aiemmin 2 jenkki turistia jotka olivat erittäin ystävällisiä ja auttoivat minua monessa asiassa. Sain heiltä kauluspaidan työhaastattelua varten, heittivät minut haastatteluun ja hakivat sieltä pois sekä veivät museo kierrokselle. Täytyy lähettää heillä sähköpostia nyt kun ovat jo takaisin Minnesotassa Amerikassa. Kävimme myös kiivasta keskustelua maailman politiikasta heidän ollessa pro Bush Republikaaneja ja minä ja Eric kuten monet muut Eurooppalaiset vähemmän innostuneita Jenkkien roolista maailman poliisina.

Mitä reissusta jäänyt toistaiseksi käteen. Isoimpana asiana se, että nyt minulle varmistui se asia, että Thaimaa on se paikka missä haluan asua. Sekä Meow & Ning ovat minun perheeni joista haluan pitää huolen ja joiden kanssa haluan kasvaa... joskus jopa aikuiseksi... mihin liittyen ostin juuri kirjan "Turning Thirty" joka kertoo miehen kasvusta maagiseen 30 v ikään joka minulla on edessä jo reilun 4 kk kuluttua!

Lisäys: Eric lähtee keskiviikkona New Yorkiin ja pyysi minun katsomaan guesthousen perään ja jättää kissansa vastuulleni. Näyttää siltä, että olen onnistunut tekemään hyvän vaikutuksen häneen, sillä talossa asuu ihmisiä jotka ovat olleet täällä kuukausia, mutta hän halusi jättää tämän minun vastuulleni. Töitä siitä ei ole kovinkaan paljon, sillä vain yksi Islantilainen perhe on tulossa ja he saapuvat torstaina, ja sen jälkeen talo taitaakin olla täynnä. Hyvä puoli tästä on se, että toistaiseksi asun talossa ilmaiseksi!!

Sunnuntai kirjeitä suomeen osa 1.

Nyt on kulunut liian kauan siitä kuin viimeksi kirjoitin blogiini. Joten päätin ottaa uuden tavan ja ryhdistäytyä. Tästä lähin koitan kirjoittaa joka sunnuntai 52 kertaa vuodessa.

Otsikko on lainaus "Sunnuntai kirjeitä Suomesta" kirjasta jonka luin 7 vuotta sitten Bangkokissa. Kirja oli kokoelma Ranskalaismiehen kirjoittamia kirjeitä Suomesta kotimaahansa. Kirja oli erittäin hauska ja siitä tuli hyvin esiin kulttuurierot maidemme välillä. Suosittelen luettavaksi kaikille. Koska kirja on kokoelma kirjeitä on se helppoa ja hauskaa luettavaa. Toivottavasti saan edes hitusen siitä mukaan tähän kirjoituksiini.

Ensimmäiseen sunnuntai kirjeeseeni otin vähän etumatkaa ja kirjoitan tätä nyt perjantaina 8pm bussissa matkalla Chiang Maista Bangkokiin. 12 tunnin bussimatka on alkutekijöissään ja läppärissäni riittää vielä akkua 2 tunniksi. Tämä on ensimmäinen matka minkä teen Bangkokiin sitten Chiang Maihin muuton jälkeen.

Nyt onkin hyvä kirjoittaa fiiliksistä Bangkokin ja Chiang Main välillä. Kaupungit ovat kovin erilaisia. Bangkok on hektinen, suuri ja sykkivä kaupunki jossa kuitenkin opin hyvin liikkumaan ja selviytymään. Rakastan Bangkokia edelleen ja se on edelleen mailman kartallani #1 kaupunki jossa olen vieraillut. Minun täytyy antaa Chiang Maille aikaa... Kaupungissa on potentiaalia alku vaikeudet kun tulee vain ylitettyä.

Ensimmäinen shokki CM muutettua oli se, että liikkuminen ilman omaa kulkuneuvoa on vaikeata, kallista ja joskus jopa mahdotonta. Mittari takseja ei ole, ei skytrainia, ei metroa eikä moottoripyörätakseja. Ainoat vaihto-ehdot ovat lavataksit ja kalliit tuk-tukit. Lavataksienkin hinnat tuntuvat kovilta.

Viikon ajan liikuin vuokraskoottereilla kunnes löysin omalle budjetille sopivan 4500 Bahtia (n. 100€) maksavan käytetyn 100cc Honda Dream skootterin. Tämä mainio ajopeli on puoliautomaattinen rumpujarrullinen peli mutta liikkuu kivasti kaupungissa ja pidempiäkin 30-40km matkoja sillä on tullut jo tehtyä. Toinen vaihtoehto olisi ostaa osamaksulla 3.000 Bahtia /kk. 40.000 uusi Yamaha Fino automaatti 115cc mutta nyt päädyin tähän edulliseen versioon.

Mitä tulee vanhaan mopoon niin sitä pitää korjailla. Tähän mennessä korjailut ovat rajoittuneet 3 kertaa rikki menneeseen takarenkaaseen. Korjaukset ovat maksaneet 20-170 Bahtia riippuen onko paikattu vai vaihdettu sisäkumi. Uuden ulkokumin vaihto maksaa 250 Bahtia ja se investointi tulee pian eteen.

3 päivän intensiivisen etsinnän jälkeen kämppä löytyi. Kämppä on väliaikaisratkaisu kunnes talous suo mahdollisuuden isompaan. Mutta sijainti on loistava. Mopolla kaupunkiin menee 12 min ja toimistolle ehkä 6. Mutta näkymä ikkunasta on hieno vuorinäköala ja takapihalla olevasta pienestä keittiöstä on kiva kuunnella viidakon ääniä. Ehkä positiivisimmat erot Bangkokiin molemmat näkyvät, kuuluvat ja haisevat omassa kämpässäni. Vuoret, takapihan äänet (gekot, linnut ja heinäsirkat sekä muut hyönteiset), sekä puhdasilma. Kämppä on myös Bangkokin asuntooni isompi ja edullisempi. Vuokrahinta on vain 2.500 Bahtia n. 56€/kk.

Nyt olen matkalla BKK. Huomenna on kuun viimeinen pv ja on aika siivota vanha asunto ja hakea loput tavarat. Juniorin autohajusteet, jääkiekkomaila, wlan-purkki ovat ainakin BKK:issa. Muuta tavarat varmaankin jätän asuntoon. Matka "vip" bussilla kustantaa 340 Bahtia suunta joten jo yksistään wlan-adsl modeemin vuoksi reissu kannattaa tehdä. Samalla tulee varmistettua, että saan takaisin 10.000 Bahtin vuokratakuut joista tosin vähennetään siivouskulut sekä sähkölasku ja vesilasku viimeiseltäkuulta.

CM:ssä on ollut hieman vaikeusia löytyy joitakin asioita mitkä bkk issa on olleet helppoja. Niinpä tällä reissulla aion myös käydä 100 Bahtin thai hieronnassa, korjautan kellon sekä nautin edullisesta ja hyvästä ruuasta. Ruuan suhteen varsinkin Bangkok toistaiseksi peittoaa CM 100-0. Olen CMstä löytänyt vasta 2-3 hyvää ja edullista ruokaa tarjoavaa paikkaa kun niitä Bangkokissa kotikadullani oli yksistään jo kymmenkunta. Samoin palveluasenne CMssä on huomattavasti bangkokia laiskempi (tosin paikalliset sanoisivat Sabai Sabai).

Chiang Maissa en vieläkään ole saanut nettiä toimiin kotona ja tämä vaikkakin kesti myös Bkkissa hoitui silti paljon kivuttomammin. Kaiken kaikkiaan luonnollisesti Bangkokissa on paljon enemmän tekemistä ja vaihtoehtoja. Chiang Maissa puhtaampaa ja ehkä hieman edullisempaa kun oppii löytämään oikeat paikat mitä vielä en ole löytänyt. Keittiöstä myöskin puuttuu vielä kaasukeitin ja jääkaappi mitkä tulee helpottamaan kokkauspuuhia.

Nyt olen Bangkokissa vanhassa kämpässäni sekä vanhalla kotikadullani. Itse kämppä ei sinänsä tunnu nostavan minkäänlaisia tunteita pintaan kuin ehkä pienen tuskan siitä että se pitäis tyhjentää seuraavan 20h kuluessa. Mutta kotikatu kyllä... kaikki ruokapaikat ja ihmiset... niin ihmiset tämän olinkin unohtanut. Jostain syystä minusta tuntuu että ihmiset täällä Phra Khanoossa ovat paljon ystävällisempiä kuin lajitoverinsa pohjoisessa. Samoin Bangkokin Thai tuntuu helpommalta ymmärtää ja kommunikointi sujuu paljon paremmin mutta tämä lienee ainoastaan tottumuskysymys... ??

Nyt kun pääsin tänne niin piti hoitaa kerralla kuntoon, hieronta, kellonkorjaus, uusien sandaalien osto ja vielä pitäisi lenkkareihin löytää pohjalliset. Taidan kuitenkin lähtee tästä vielä käymään Khao San Roadilla ja ostamassa paluulipun huomiselle. Harmittaa ettei tullut sitä tehtyä aamu tokkurassa kun saavuin Khao Sanille nyt matkaan menee 1h per suunta.. no ehkä sieltä löytyy jotain ihmeteltävää ja syötävää...

Sirocco / The Dome

Tulipahan sitten käytyä maailman korkeimmassa ulkoilmaravintolassa. Sirocco @ State Tower oli muistaakseni rakennuksen 63 kerros ja näkymät sieltä oli upeat! Bangkokin koko hahmottuu parhaiten täältä katsottuna ja sinne kannattaa mennä vasta 11 jälkeen illalla. Paikan päällä näkyy myös Thaimaan kerma. Ainakin toissapäivänä käydessä loistava Jazz bändi soitteli ja akustiikka pelas olisi mielenkiintoista tietää miten se oli toteutettu niin loistavasti. Paikan päällä ei kannata syödä ellei ole paljon ylimääräistä massia päällä. Mutta 300 bahtin cocktaileja voi pari siemailla ja ihailla maisemia.

Ravintolan sivusto The Dome
Kuvia maisemista 2Bangkok

Pikkusen politiikka su aamuna...

Eilen opasin ystävääni Scott Murrayta käyttämään hänelle tekemääni nettisivustoa (Joomla CMS) http://www.scottmurray.info/

Samalla minulla oli mahdollisuus jutella hänen kanssaan Thaimaan ja vähän Burmankin politiikasta. Scott on toiminut journalistina Thailmaassa kohta 15 vuotta mm Bangkok Postin toimittajana. Nyt hän on Senior Editor erilaisia ammattilehtiä julkaisevassa yrityksessä.

Tuleeko vaalit tänä vuonna?
Vaikka vaalit tulisikin niin ei niitä voi pitää demokraattisina vaaleina. Poliittinen toiminta on kiellettyä tällä hetkellä maassa turvallisuusuhkan vuoksi. Poliittiset puolueet eivät voi kokoontua eivätkä kampanjoida. Jos suunniteltuihin vaaleihin on 6kk aikaa tämä on aika mahdoton yhtälö maassa joka on Ranskan kokoinen. Armeija on koko ajan enemmän mukana politiikassa eikä tule kovinkaan helposti luopumaan vallasta ja palaamaan barakkeihin. Armeijakin tosin rakoilee ja viikkoakaan ei kulu etteikö huhuja uudesta armeijan sisäisestä vallankaappauksesta kuulisi.

Itse en usko että vaaleja järjestetään. Mitä tämä tarkoittaa Thaimaalle? Thaimaalaiset eivät kovin helposti ota hernettä nenään ns. joten en usko että pahoja mielenosoituksia tulee varsinkaan jos kuningas antaa yhdenkin nyökkäyksen armeijan tuoksi tässä vaalittomuudessaan. Ulkomaiset sijoittavat menettävät viimeisenkin uskonsa Thaimaan politiikkaan ja vetävät sijoituksiaan pois ja siirtävät esim. Vietanamiin. Uusi talous romahdus on edessä...

Naapurissamma (Myanmarissa) Burmassa asiat ovat vielä hullummin sotilasjuntan hallitessa. Scotilla on ollut mahdollisuus tavata ja haastatella entisiä ja nykyisiä sotilasjuntan kenraaleja. Hän uskoo, että he olisivat valmiita demokratisoimaan maan ja astumaan alas vallasta mutta pelkäävät että heidät viedään oikeuteen. Täysi armahdus ja lupaus siitä, että he saavat pitää suuret vääryydellä hankkimansa omaisuutensa riittäisivät siihen että he voisivat astua alas ja antaa vaalien ratkaista uusi hallitus ja valtaa pitävät.

Tämä on hieman kinkkisempi juttu. Mikä tahansa vaalien tulos olisikaan mikä estäisi uutta armeijan väliintuloa. Jotkut toiset kenraalit voisivat päättää ottaa vallan maassa jossa on totuttu näkemään armeija poliittisena vallan pitäjänä. Thaimaassa on esimerkkejä vallankaappauksista lyhyellä syklillä ja armeijan sisäisiä ristiriitoja sama voin hyvin tapahtua Burmassa. Kuitenkin "amnesty" olisi ainoa keino jolla demokratialle voisi antaa edes pienen mahdollisuuden. Burman nykyisen sotilasjuntan johtajat voisivat muuttaa Bangkokiin ja elää golfaten ja juoden koktaileja sekä jutellen vanhoista hyvistä päivistä. Vaikka tämä voi tuntua vääreltä se on silti pieni hinta yli 50 miljoonan ihmisen vapaudesta.

Hinnoista...

Kuva jolla ei ole mitään tekemistä kyseisen bloggauksen kanssa...

Juttelin ystäväni Jasonin kanssa hiljattain elämis ja asumiskuluista Bangkokissa. Monet ovat kyselleet sitä, että minkälaisella rahamäärällä siellä selviää... Selvisi sekin, että vaikka luulin toisin kulutustottumuksemme olivat hieman erilaiset ja Jason myös asuu kalliimmalla alueella. Tulimme kuitenkin tulokseen, että noin 15.000 Bahtilla eli 340€ selviää ja 30.000 elää herroiksi 681€ per kk.

Itselläni tuo 15.000 riittää kyllä ja 20.000 olis varsin mukava summa jo. En ole pahemmin laskiskellut kuluja tähän mennessä, mutta nyt kun leipä on taas tiukassa niin on tullut huomattua että jopa 100 Bahtilla / pv pääsee pitkälle jos ei ota huomioon asumiskuluja jotka minulla on noin 200 Baht / pv. Elikkä 10.000 Bahtillakin pitäisi selvitä ja jos ajatellaan, että 10.000 on paikalliselle kova palkka niin miksikäs ei selviäis. Mitä sitten 100 Bahtilla saa päivittäin.


Cool slogan...

Bahtin venytystä
- aamupalaksi: banaani & ananas pirtelö ja soijamaito + isojääkahvi = 25 Bahtia
- Lounas katuravintolassa: hapanimelä kanaa riisillä = 30 Bahtia
- Illalliseksi kadulta mukaan: sticky rice ja barbecue kanaa & nautaa = 30 Bahtia
- Illalla naposteltavaksi hedelmiä = 20 Bahtia

tosta tulis hintaa 105 Bahtia. Jos hedelmät jättää väliin voi lähtee käymään vaikka keskustassa tai Khaosanilla dösällä 8 Bahtia / suunta. Eli kyllä satasella päivässä syö ja aika hyvinkin jos käyttää sen oikein.

nämä hinnat ovat Bangkokin hintoja muualla maassa esim asuminkustannukset laskevat huomattavasti (ei välttämättä Phuketissa ja Pattayalla tosin).

Visa Run

Lähes kaikki "farangit" jotka asuvat Thaimaassa joutuvat silloin tällöin tekemään ns. Visa-Runeja. Tämä tarkoittaa sitä että käydään jonkun naapurimaan rajalla leimaamassa passi jolloin saadaan lisää aikaa oleskella Thaimaassa.

Itse joudun käymään 3kk välein rajalla leimaamassa "ED" Viisumiani mikä minulla on. Monet matkatoimistot järjestävät myös palveluita joissa ainoastaan passisi matkustaa rajalle ja itse voit jäädä kotiin. Saat passin pari pv päästä takaisin asianmukaisin leimoin.

Itse en ole moista palvelua koskaan käyttänyt sillä 3kk on ihan hyvä aika väli poistua Bangkokista ja Thaimaasta ja nähdä vähän maaseutua. Suosituin visa-run on Kamputsean rajalle. Khao-San roadilta ostettuna tälläinen visa-run maksaa noin 2.000 Bahtia (45€) sisältäen matkat ja häsläykset sekä Kamputsean Viisumin 20 USD. Toinen hieman vaikeampi ja pidempi kestoinen mutta paljon tylsää Kamputsean rajaa (Poipet) mukavampi on Laos. Laosin rajalle matkat maksavat noin 600 - 800 Bahtia suunta ja Laosin viisumi viime tiedon mukaan oli 30 USD / kk. Mutta tällöin kannattaa ehdottamasti myös ottaa ilo matkustamisesta ja viettää pari pv Vientianessa Laosin pääkaupungissa joka on lähellä rajaa.

Viimeisin Visa-Run jonka tein vappuna oli Myanmariin Ranongista. Olin Phuketissa pelaamassa ball-hockey turnauksessa ja tämän jälkeen lähdin joukkueemma maalivahdin Jasonin (Canada) kanssa tekemään visa-runin Myanmariin (Burma). Matkustimme Phuketista noin 5h paikallis bussilla Ranongiin. Ranongissa vietimme yön Neuvostotyylisessä Asia Hotellissa (en suosittele).

Tvstä saa kätevän pöydän

ehkä yksi hienoimpia akvaarioita mitä olen nähnyt

Tv bar/guesthouse baaritiski / respa

Ranong
Ranong oli kaiken kaikkiaan oikein mukava paikka. Värikkään siitä tekee Kiinalaiset, Malesialaiset, Burmalaiset ja Merimustalaiset. Kaupunki on iso sekoitus eri kieliä ja kansallisuuksia mutta erittäin vähän Farangeja mikä tekee kaupungista edullisen. Majoitus löytyy 100 Bahtilla (2hh) suosittelen TV-Bar / Guesthouse (yllä 3 kuvaa) jossa vietimme yön palatassamme Burmasta. Mielenkiintoinen on myös seikka että monessa ravintolassa ja hotellissa asiakaspalvelussa olevat ihmiset ymmärtävät yhtä vähän Thaimaata kuin Englantia. Kiinan tai Burman kielestä olisi enemmän apua mutta elekielellä hommat hoituvat tosin Kiinalainen palvelumentaliteetti tuntuu hieman huvittavalta ja erikoiselta Thaimaalaisen totuttua.


Minä ja Jason hienolla punaisella skodellamme :)

Nähtävyyksiä Ranongissa on beachejen jälkeen ainakin vesiputouksia (olivat aika köyhiä näin kuivallakaudella) mutta ajomatkat vuokraskoottereilla (150Baht / vrk) olivat upeita. Samoin kuumat mineraalilähteet olivat kokeilemisen arvoisia. Mutta itse keskusta on todella chilli ja mukava paikka viettää aikaa...

Victoria Point
Englantilaisten colonialismi ajoista jäänyt nimi eteläiselle Myanmar kaupungille johonko ulkomaalaiset pääsevät 3 pv viisumilla tekemään visa-runinsa. Ensimmäisenä kävimme lähellä laituria sijaitsevassa Immigration officessa leimaamassa itsemme ulos Thaimaasta ja tämän jälkeen yritimme vaihtaa käteistä läheisessä Kasikornbankissa (mukaan tarvitsee 10USD Burman viisumia varten! Muuten Bahtit käyvät vallan mainiosti). Mutta vaikka seinällä luki selkeesti virallinen vaihtokurssi 35 Bahtia / Usd niin pankin työntekijä vakuutti että pankilla ei ole Dollareita mutta hän voi vaihtaa kurssilla 50 Bahtia / Usd. Samaa kurssia ehdotti Burmalainen veneen omistaja joka lupasi viedä meidät toiselle puolelle rajaa. Vaihdomme hänen kanssaan mielummin kuin pankissa kurssin ollessa näin huono. HUOM! Vaihda tämä 10 USD Ranongin keskustassa niin säästät 150 Bahtia.

Matkustimme ensin skootterilla 3 päällä immigrationista laiturille ja sitten veneellä (matka kestää noin tunnin) Burman puolelle. Matka edestakas maksoi 400 Bahtia (2henkeä) eli 200 Bahtia per naama. Kannattaa sopia etukäteen jos haluaa jäädä tutustumaan Victoria pointtiin me jäimme pariksi tunniksi. Laiturilta "saat" valtion tarjoaman virallisen oppaan jota ilman voi olla vaikea päästä liikkumaan ellet ole riittävänä nopea ja hyvä piiloutumaan. Tämä opas pitää huolen että näet oiket asiat ja kuvaat oikeissa paikoissa. Samoin hän näyttää oikeat ostospaikat :). Oppaille ei tarvitse maksaa mitään sillä he saavat varmasti palkkionsa sotilasjuntalta.

Kaiken kaikkiaan Visa-Runina Myanmar ja Victoria Point - Ranong oli oikein miellyttävä ja sen voi tehdä edullisemmin kuin Kamputsean tai Laosin joten varmasti tulen tekemään sen vielä uudestaan. Täysin toinen seikka on visa-runin eettisyys. Lahjoitat väkisinkin 10 USD Myanmarin sotilasjuntalle joka tappaa, kiduttaa ja alistaa sekä omaa kansaansa että muita alueella asuvia heimoja. Elikkä tämä minunkin 10 Taallaa saattoi maksaa taas joidenkin ihmisten hengen aseitten ja ammusten muodossa. Uskon kuitenkin että mitä enemmän matkalaisia Burmassa käy sitä enemmän tietoa maan tilanteesta ulkomaailmaan saadaan ja tilanne toivottavasti vielä joskus saadaan muuttumaan. Seuraavan reissun yritän tehdä 30 pv viisumilla ja kiertää Yangoonista (entinen pääkaupunki) ylöspäin aina mahdollisimman pohjoiseen saakka.

Ystäväni Scott Murray on kirjoittanut Burmasta/Myanmarista myös mielenkiintoisen artikkelin muutamalla kuvalla höystettynä joten lukekaa ihmeessä.
On the Road to Find Out - (A journey through Burma) by Scott Murray

Katsokaa myös Jason (matkaseuralaiseni) kuvagalleria netistä Jason Ness . com

Sonkran / Uusivuosi / Ultimate vesisota...

Ensi viikonloppuna Thaimaa menee sekaisin. On vuoden suurin juhla eli Sonkran! Sonkran on Budhalainen uusivuosi. Sonkran järjestetään myös vuoden kuumimpaan aikaan ja täällä maailman kuumimmassa pääkaupungissa todella on lämmintä!

15 miljoonaa ihmistä varautuu vesisotaan. Vedelle toisten kastelu on kuitenkin pelkästään positiivinen asia sillä vesi antaa Bundhan sienausta ensi vuodelle. Toivon, että ulkomaalaiset ymmärtävät tämän eikä tule hirveitä tappeluita kun puku on pilalla :)

Itse olen valmistautunut ultimate vesisotaan. Kävin juuri ostamassa AK-47 rynnäkkökiväärimallisen kiinalaisen vesitykin. Poistun myös Bangkokista Pattayalle jossa meri viilentää ja on vähemmän kuuma. Bangkokissa myös sonkranin aikaan liikkuminen on mahdotonta.

Sonkranilla on myös kääntöpuolensa. Chiang Maissa riuhuvia metsäpaloja ei ole sammutettu sen vuoksi että vettä säästetään Sonkraniin... Tuhansia ihmisiä kuolee viikon kestävässä juhlinnassa. Vesi ei aina ole puhdasta ja muta jota levitellään toisten naamaan saattaa myös aiheuttaa ongelmia varsinkin silmiin joutuessa. Pitänee ostaa aurinkolasit ja yrittää suojella silmiä vähintään. Muilta osin on tarjoitus pitää hauskaa ja osallistua uuden vuoden juhliin täysin rinnoin. Tänään olisi tarkoitus suunnata Pattaya kohden (mikäli jollakin tavoin vielä pääsee... ) joten saattaa olla että minua ei ihan hetkeen saa kiinni.

Hyvää uutta vuotta !!!

Koti ja arki

Näkymä parvekkeelta. Ei häävi ole. Mutta iltasella ihan ihan ok ja rauhalline. Tosin skytrain näkyy parvekkeelta ja joskus jopa kuuluukin. Samoin Sukhumvit (mailman pisin ja suurin katu).



Kuvassa petaamaton sänkyni ja työpisteeni.



Parveke: 2 hienoa kasviani joita yritän muistaa kastella sekä paikallinen keittiö. Eli tässä astiat tiskataan hanan alla ja laitetaan kuivumaan. Yleensä myös ateriat kokataan parvekkeella. Omassa asunnossani ei ole kokkaus mahdollisuuksia vedenkeitintä lukuunottamatta joten tätä ominaisuutta ei tule käytettyä. Tiskattua tulee pari pv välein kun silloin tällöin tulee haettua kadulta take-away safkaa (lähinnä grilli kanaa ja possua). Ja kahvia tulee juotua joka aamu.

Työpisteelläni vietän suurimman osan päivästäni. Läppärin alle on joutunut ostamaan "coolpadin" eli jäähdystysalustan. Tämä isketään kiinni usbhen se nostaa läppärin pöydästä irti ja antaa samalla paremman kulman kirjoittamiseen. Kun läppäri on irti pöydästä ilma pääsee kiertämään läppärin alle ja tämä ei niin helposti ylikuumene. Coolpadissä on myös 2 tuuletinta ja komea sininen neonvalo :) Nahkatuoli on pitänyt päällystää pyyhkeellä hikoilun vuoksi. Pyyhe pitää vaihtaa ja pestä vähintää pari kertaa vkossa.


Kotikatu: ehkä paras "soi" (pikkukatu) Bangkokissa! Alueella ei ole hotelleja ja hyvin vähän "farangeja" (länkkäreitä). Kadulta ei löydy Englanninkielistä kylttiä eikä englantilaista menuta. Näin ollen palvelut ja ruoka on edullista ja alkuperäistä. Hyvän illallisen ruokajuomineen saa eurolla ja samoin hiustenleikkuun.


PK. Apartments (missä asun) alekerrassa kolikoilla toimivat pesukoneet. Jotka toimivat 40 sentin hintaan (20bahtia). Ja juomaveden saa 11 sentillä kanisterin. Samaisessa paikassa käy myös Budhan palvominen esim. kukkasin, appelsiinein ja juomineen. Budha tuntuu olevan erityisen perso punaisella Fantalle sekä Mekhong whiskylle.

Internetin ihmeellinen maailma.

Tänään aamulla kun heräsin päätin aloittaa aamun niinkuin yleensä teen eli laitan jotain hyvää musaa soimaan ja menen suihkuun. Nyt ajattelin etsiä loistavan biisin "Codemonkey" en muista esittäjää mutta tuolla hakusanalla se yleensä löytyy youtubesta. www.youtube.com on loistava sivusto mistä löytää hauskoja videoita ja musiikkia. Yritin ladata youtubea. Ja jouduin ylläolevassa kuvassa olevalle sivustolle. Sydän alkoi hakkaamaan hieman ja aavistukset osoittautuivat oikeaan Thaimaan valtion taholta oli bännätty pääsy youtubeen!! Thaimaassa ei pitkään aikaan jos koskaan ole ollut medialla vapautta ja oikeuksia. Sotilasjuntta on lakkauttanut 300 radiokanavaa ja useita lehtiä. Nettiä on myös bännätty ja estetty pääsy esim BBC ja NBC sivuille missä on uutisoitu huonoon sävyyn thaimaan uudesta hallituksesta. Monta sivustoa on suljettu kokonaan. Nyt myös Youtube. No tietysti tämän pääsee kiertämään helposti proxyilla ja nyt surffailen netissä Singaporelaisena, mutta koko touhu lähti harmittamaan ja pahasti. Veikkaan, että jossain määrin sama on edessä Suomessa nettisensuurin astuessa voimaan tämän hallituskauden aikana, mutta toivottavasti näin pitkälle ei mennä.

Hauskempi nettiuutinen on tämä: Loituma-yhtyeen kappaleesta Ievan polkka on tullut kulttisuosikki YouTubessa. Joitakin videoista on jo katsottu 1.2 miljoonaa kertaa ja biisi löytyy haussa 620 kertaa. Viimeksi vuonna 1998 levyttänyt kansanmusiikkiyhtye on saanut ainakin erinomaista promootiota.

"Tämä on hämmentävää ja hauskaa, mutta myös tekijänoikeusongelma, jos joku tienaa meillä rahaa."
Niin, Ievan polkka oli viime vuonna myydyin soittoääni Venäjällä.

Ohessa video kyseisestä tuotoksesta ja linkki mainittuun animepätkään



Anime Flash Video

Patpong Cup

Team: Thai Stix: kansallisuudet 14 Kanadalaista, 2 Tsekkiä ja 4 Suomalaista.
Kuvassa maalivahtimme Kanadalainen Jason ja Patpong Cupin voittopysti.


Viimeinen harjoitusturnaus ennen huhtikuun lopussa Phuketissa pelattavaa Mekong Cuppia on ohi. Sunnuntaina 1.4 pelattu Patpong cup suoritettiin alle 3 tunnissa ja paahtavassa kuumuudessa pelien alkaessa kello 12 päivällä!! Turnaus oli hyvä harjoitus Mekongia (Ball Hockeyn Stanley Cuppia) varten.

Mekhong cupissa Hong Kong puolustaa mestaruuttaan. Kovan haasteen he saavat varmasti sekä Kamputsealta, että kahdelta Bangkokista lähtevältä joukkueelta Thai Stix ja Flying Farangs.

Pelikävi kuumana ja nahistelulta ja käsirysyiltä ei vältytty, mutta tämä kuuluu osana lajiin. Pelin jälkeen kaikki olivat taas ylimpiä ystäviä turnauksen järjestäjän puolesta tarjoiltiin Kanadalaista olutta ja uima-allas kutsui. Päiväsaikaan pelaaminen paahtavassa auringonpaisteessa on myös loistava tapa saada rusketusta.

Nyt pari päivää toipumista ja Thai hierontaa... Sonkran festivaalia odotellessa..

Muay Thai

Buakaw Por. Pramuk


Omasta mielestäni parasta kamppailulaji viihdettä aikoihin on tarjonnut 70kg Thai nyrkkeilijä Buakaw. Yllä lyhyet videopätkät. Paljon lisää löytyy myös youtubesta hakusanalla Buakaw. Buakaw on myös kaikkien eikojen nuorin K1 mestari. K1:sessa eri lajejen huiput ottavat yhteen kehässä.

Thai nyrkkeily on Thaimaalaisille kuin jääkiekko Suomalaisille. Kansallisurheilu vaikkakin on alun perin Khmerien keksintö. Mikäli yllä oleva video ei ole mielestänne mielenkiintoinen se ei välttämättä tarkoita sitä etteikö Muay Thain parissa kannattaisi viettää yksi ilta mikäli olet Bangkokissa. Lumphini Park on paras ja traditionaalisin Muay Thai arena. Alkuseremoniat ja tanssit sekä vedonlyönninseuranta ja ilmapiiri saattavat viihdyttää hyvin myös ei kamppailulajeista pitävää matkailijaa. Suosittelen!

Tyhjää nyhjästä.

Nyt ajattelin blogata (kirjoittaa blogiin) oikeastaan ihan vaan muuten vaan. Ilman mitään hyvää syytä. En oikeastaan ole käynyt missään Pattaya pidemmällä sitten viime kamputsean reissun eikä mitään maata mullistavaa ole tapahtunut. Ehkä syytä olisikin kirjoittaa siitä, että eräänlainen arki on koittanut... ja hämmästyttävää kyllä se tuntuu hyvältä.

Tänään aamulla heräsin Jomthienista läheltä Pattayaa. Keräsin voimani ja menin beachille. Luonnollisesti ilman minkäänlaista Sunblockia sillä Suomalainen mieshän ei moista naisten hömpötystä käytä. Beachille mukaan tarttui kevyenä iltapäivä lukemisena "Jooma User Guide" 180 sivuinen CMS (content management system) manuaali. Vajaa 100 sivun kohdalla oli aika lähteä kohti bussiasemaa ja Bangkokia.

Bangkokin asunnolle saavuttaessa huomasin, että alaovi vaatii "keycardin" avautuakseen. Näitähän minulla on kaksin kappalein, mutta ei vain yhtään mukana. Jostain syystä molemmat ovat jääneet Pattayalle. Lyhyt "keskustelu" talon miehen kanssa (tämä on kuuromykkä) jälkeen löysimme rautasahan ja sahasimme ovessani olleen lukon auki. Pääsin vihdoin asuntooni sisään.

Bussimatkan ja lukkosäädön aikana hikivirtasi ja päätin ottaa suihkun. Kääriytyässäni eroon hikisistä vaatteistani huomasin, että ihoni väri oli muuttunut marsipaanipossun punaiseksi. Bangkokissa oli hyvin tottunut käsitykseen, että ihminen ei voi oikeesti auringossa palaa, mutta sami laki ja päätelmä ei näemmä päde Jomthienissa.

Päätin lähteä iltapalaa syömään ystäväni Juhan kanssa. Juha on huomenna lähdössä Singaporeen viisumireissulle. Takaisin tullessa pitäisi tuliaisiksi olla vuoden "non immigrant visa" jos hyvin käy. Juha on jo löytänyt vuokrakämpänkin keskusta jonne muuttaa Singaporesta tullessa. Illalla syödessä mietinkin, että sama tarina tuntuu toistuvan monen kohdalla. Thaimaaseen lähdetään kuukauden turistiviisumilla ja pian huomataan, että 3 vuotta on kulunut ja vois lähtee käymään jossakin muualla... jos vain jaksais. Thaimaan arki lumoaa ja siihen on liian hyvä jäädä... tai liian vaikea lähteä, en vieläkään tiedä kummin se on.

Jomthienissa tänään ollessa tuli myös mieleen, se kuinka monet turistit maksavat tuhansia euroja päästäkseen sinne viikoksi. Kuinka paikka on paratiisi joillekin. Kun asioista tulee liian arkista niistä ei enää osaa nauttia. Minun pitäisi nauttia siitä, että se on vain 2hrs ja alle 3 euron päässä kämpiltäni. Voin mennä sinnä koska vain ja nauttia vaikkapa viikon lämmöstä ja rannasta joka vielä kuitenkin voittaa Espanjan rannat kevyesti joskaan ei ole läheskään Thaimaan parhaita. Pattayalla majoitus järjestyy myös aina jonkun ystävän luona ja parilla kymmenellä eurolla viettää jo mukavan vko lopun siellä. Pidempää aika sitä ei vaan osaa olla pois Bangkokista.

Bangkok alkaa oleen taas koti siinä missä se oli 6 vuotta sitten. Täällä on vain liian hyvä asua, jotta vois lähteä pois. Hyvään on liian helppo tottua...

Ai niin ja yksi syy juhlia. Turistikausi alkaa oleen ohi (kuuma kausi alkaa) ja Sonkra (Budhalainen uusivuosi) lähestyy...

Älä tuhri kuninkaan kuvia...

Thaimaassa ei kannata töhriä juovuspäissään kuninkaan muotokuvia - se on majesteettirikos, josta voi saada jopa 75 vuotta vankeutta.

Sveitsiläinen Oliver Rudolf Jufer, 57, tuomittiin eilen syylliseksi kuningas Bhumipol Adulyadejin solvaamiseen. Jufer pidätettiin Chiang Main kaupungissa Pohjois-Thaimaassa 5. joulukuuta sen jälkeen, kun hän oli sutannut useita Bhumipolin muotokuvia suihkemaalilla - juuri kuninkaan syntymäpäivänä ja kansallisena juhlapäivänä. Pidätyshetkellä Jufer oli juovuksissa.

- Jos tämä olisi tapahtunut vaikka Englannissa, asia ei olisi niin vakava. Mutta Thaimaassa kuningasta palvotaan ja kunnioitetaan, sanoi syyttäjä Bhanu Kwanyuen eilen.

Jufer tuotiin eilen thaimaalaisen oikeusistuimen eteen kahlehdittuna ranteista ja nilkoista. Hän ei puhunut mitään salin ulkopuolella toimittajille.

Jufer myönsi tekonsa oikeudelle, ilmeisesti saadakseen lievennystä tuomioonsa. Aiemmin hän oli kiistänyt syytteet.

Oikeus tuomitsi Juferin syylliseksi majesteettirikokseen ja julkisen omaisuuden vahingoittamiseen. Tuomion julistaminen kuitenkin siirtyi maaliskuun 29. päivään.

Juferin ei uskota saavan teostaan maksimirangaistusta, vaan "ainoastaan" kolmesta viiteentoista vuotta thaimaalaisessa vankilassa.

Tämä voi monesta länsimaalaisesta kuulsotaa kovin kohtuuttomalta, mutta uskoisin, että monet Thaimaalaiset eivät päästäisi näin helpolla. Paikallisille koittaisi varmasti maximi rangaistus kyseisestä majesteetti rikoksesta.

ILTALEHDEN UUTINEN ASIASTA

Ball Hockey turnaus

Itse Ball Hockeystä sen verran, että peli on eräänlainen maahockey ja jääkiekon välimuoto. Sitä pelataan tenniskenttäalustalla mutta kenttä on noin 1.5 tenniskentän kokoinen. Maalit ovat suurinpiirtein jääkiekkomaalin kokoiset. Välineinä jääkiekkomailat jotka lähes tulkoon kaikki on tuotu Kanadasta. Jalassa kengät ja pelivälineenä pallo joka on sählypallonkokoinen mutta umpikumia. Pallo joustaa hieman vähemmän kuin tennispallo ja osuessaan sattuu huomattavasti enemmän. Maalivahdeilal on jääkiekkomaalivahdin varusteet. Kentällä on 4 pelaaja + maalivahti ja vaihdot suoraan lennosta. Peli on todella rankka ja useimmiten vaihtomiehiä on riittävästi 2 ketjuun. Itse pelaan mieluiten puolustajaa mutta käyn myös hosumassa vastustajan maalin edessä ja yritän tehdä maalivahdin oloa hankalaksi. Suurin osa Bangkokin joukkueemme pelaajista on Kanadalaisia mutta joukossa on myös pari jenkkiä 4 Suomalaista ja 3 Tsekkiä. Kokonaisuudessaan joukkueemma vahvuus on noin 20 aktiivista pelaajaa. Harjoittelemme kerran viikossa pelatan 2h lähes putkeen.

Itse turnauksen kulusta. Aloitimme tasapelillä isäntä joukkuetta Kamputseaa vastaan, Tämän jälkeen voitimme seuraavat 2 peliä ja kohtasimme Kamputsean uudestaan turnauksen finaalissa. Kaikki pelit sijoittuivat saman päivän sisään ja suoraan sanoen joukkueemme voimavarat eivät enää riittäneet finaalimatsiin ja saimme kunnolla turpaan 2 finaali ottelussa (paras kolmesta). Pettymys oli suuri ja kun vielä omalla kohdalla niinkuin parin muunkin pelaajamme kohdalla loukkaantumiset vielä häiritsi mielialaa. Edessä olikin reissu paikalliseen lasarettiin joka sinänsä oli kokemus josta tuli mieleen Killing Fields elokuva ja Pol Potin kansanmurha. Ongelmaksi koitui myös Ranskankielen puute tämä kun oli ainoa ulkomaankieli jota sairaalassa osattiin. Kipulääkkeiden voimin kuitenkin lähdimme urhoollisesti turnauksen isäntä joukkueen järjestämiin voittojuhliin syömään ja juomaan heidän piikkin kostoksi karvaasta tappiosta.

Thaimaa ja Kamputsea.

Tuntuu vaikealta ymmärtää Thaimaalaisten ja Kamputsealaisten välistä eripuraa. Se on jollain aivan eri tasolla kuin Suomi Ruotsi irvailut. Tietysti historiaan mahtuu Thaimaan hyökkäys Kamputseaan ja Angkorin valloitus. Ja kun Thaimaa tai silloinen Siam vihdoin ajettiin Khmer alueelta pois Sien Riep kaupunki sai nimensä (Siam kukistettu). Mutta ongelma ovat vielä aivan nykypäivää. Viimeisimmän Kamputsean sisällissodan päätyttyä 1999 ei kaikki ole kuitenkaan sujunut täysin mutkitta. Vain 3 vuotta sitten Thaimaalaisen saippua ooppera tähden repliikit ymmärrettiin Kamputseassa niin, että Thaimaalaiset mieltävät että Angkor kuuluu heille. Kamputsealaiset ottivat tästä herneen nenään tavalla jota on vaikea ymmärtää. Thaimaan suurlähetystö Kamputseassa poltettiin raja suljettiin Thaimaalaisilta ja Thaimaan kuninkaan kuvia ja lippuja häpäistiin. Tämä tietysti vastaavasti näytettiin Thaimaan televisiossa joka sai vastareaktiona suuret mielenosoitukset Kamputsean suurlähetystön edessä ja Bangkokin kaduilla. Nyt kuitenkin näyttäisi että tilanne on laantunut mutta edelleen erimielisyyksiä ja antipatioita on. Näin ollen minun Thaimaan kuningas paitaani jonka olin ottanut mukaan ei aina katsottu hyvällä. Kysyessäni Thaimaalilta ystäviltäni asiasta on vastaus hyvin yksinkertainen. Kamputsealaiset ovat pahoja ja he ovat varastaneet Thaimaalta temppelit. Tälle uskoisin heidän tarkoitavan juuri Angkor Wattia. Thaimaalainen logiikka puree jälleen. Kysyessäni Burmalaisista (Thaimaan ja Burman välillä ovat olleet Thaimaan historina verisimmät taistelut) niin he ovat ok "mai pen rai". Ja Laoslaiset myös he ovat saaneet kärsiä jo tarpeeksi jenkkejen sodan vuoksi. Todellisuudessa Thaimaalainen silkinkudonta on peräisin Khmereiltä kuten myös Thai Boxing.

Kamputsealaiset.
Turistipaikoissa Kamputsealaiset tuktuk kuskit ovat aika ärhäkkäitä ja vedätyksiä on jopa melkein Intian malliin. Jos pääsee turistirysien ulkopuolelle tapaa ihan oikeasti mukavia Kamputsealaisia ja bussimatkat paikallisbussissa olikin mieluisia kokemuksia joissa minua ruokittiin joka pysäkillä ilman että siitä olisi suostuttu ottamaan maksua. Pääsin kokeilemaan kuta kuinkin kaikkee mitä Khmer keittiöllä on tarjolla joka ei kyllä ole paljon, mutta kun ilmaiseksi sai ja ihmisiltä joidenka päivä palkkio on taalan luokkaa niin täytyy olla kovin kiitollinen. Bussissa juttelin mm riisinleikkaaja naisen kanssa joka kertoi työpäivästään. Aamu 7 yö 12 leikataan riisiä pellolla 7 pv vkossa ja 5kk ajan ja tästä maksetaan taala per pv. Samaista työtä tarjottiin myös minulle mutta jouduin kieltäytymään vedoten työluvan puutteeseen :) todellisuus on että ei taitais tvn äärellä kasvaneesta suomipojasta olla moiseen työhön.

Cambodia, Kambotza, Kamputsea...

Helmikuun alku ja lämpötila on kylmimmillään. Bangkokissa yö lämpötilat laskee 24 asteeseen ja päivisin hyvä jos päästään 33 jäätävää. On aika lähteä Kamputseaan edustamaan Thaimaata kaakkois-aasian ball-hockey turnauksessa. Tarkoituksena oli lentää Bangkokista Phon Penhiin missä turnaus järjestetään, mutta emme onnistuneet varaamaan lentolippuja Air Asian sivulta lukuisista yrityksistä huolimatta. Rahat kyllä lähti tililtä, mutta lippuja ei koskaan saapunut sähköpostiin. Päätin lähtee ystävieni Juhan ja Teemu kanssa hc- bussireissulle Bangkokista Sien Rieppiin missä sijaitsee kuuluisa Angkor Wat temppelikaupunki. Ja sieltä jatkaisin matkaa edelleen bussilla Nong Penhiin turnaukseen. Sain mailani muun joukkueen kyytiin lentokoneeseen ja näin ollen pääsin jälleen matkustamaan kevyesti pienellä selkärepulla.

Khao Sanilta ostettu bussimatka maksoi 330 bahtia mutta tähän sisäilty jekku jossa Kamputsean viisumista joutui maksaan reilun 500 bahtin ylihinnan. Oikea viisumin hinta kun on 20 dollaria eli 700 bahtia ja meiltä ryöstettiin 1200 bahtia. Pääsimme lopulta Sien Rieppiin noin 6h aikataulusta myöhässä ja ehkä maailman huonoimman tiepätkän jälkeen Poi Pet - Sienriep (Kambodia). Matkan varrelle mahtui ohjelmaa kuten bussinrenkaan vaihto talkoovoimin. Sien Rieppiin saavuimme torstai iltana ja yövyimme majatalossa reilun 2 dollarin per naama hintaan. Perjantai aamuna jouduin ottamaan aikaisen kello 12 bussin pääkaupunki Phon Penhiin jotta ehtisin sinne ajoissa turnauksen alkaessa lauantai aamuna. Juha ja Teemu jäivät nauttimaan Angkor Watista. Itse olin sen 6 vuotta sitten nähnyt, mutta mielelläni olisin mennyt katsomaan uudestaankin kun näin lähelle pääsin.

Dollari
Kamputseassa virallisena maksuvaluuttana käytetään amerikan taalaa. Tämä on jokseenkin kornia ja tuntuu vaikuttavan myös hintoihin niitä nostaen. Automaateista tulee taaloja ja kaikki tuntuu maksavan vähintään yhden taalan sillä kolikoita ei ole käytössä. Kamputsean omaa valuttaa Riel käytetäänkin vaihtorahana jonkin maksaessa alle taalan tai ei tasalukua. Kaiken kaikkiaan hotellit kamputseassa olivat Thaimaata edullisempia ja ok huoneen pystyi saamaan 2 taalalla yöksi. Kahden taalan huoneessa oli parhaimmillaan tuuletin, oma wc lämpimällä suihkulla ja siisti tuplasänky. Kaikki muu olikin sitten Thaimaata kalliimpaa. Niin ruoka kuin vaatteet ja muut hyödykkeet. Suurin osa näitä onkin tuotu thaimaasta.

Soi Sangthip / Soi Priidiipanomyong ?

Uusi / vanhaosoite... katu eli soi johon muutin on vanha tuttu. Samaisella soilla asuin jo 6 vuotta sitten Happy Place Towerissa ja uusi paikka onkin vain 100m tästä. Vanhat tutut katuravintolat myyvät edelleen Thaimaalaista perinneruokaa samoihin hintoihin. Kunnon aterian juomineen saa edelleen 30-40 bahtin reilulla diilillä. Täytyy sanoa, että tämä kyseinen Soi on ehkä suosikkini koko Bangkokissa ja voittaa helposti turistirysä Khaosanin asumisessa. Sitä paitsi soi on vieläkin varsin Thaimaalainen. Kadulle on ilmestynyt yksi guesthouse mutta sillä on vain 2 huonetta (3000 baht/kk) joten suurta turistiryntäystä ei ole odotettavissakaan. Enkä ole vielä myöskään löytänyt englanninkielistä menua tai palvelua katuravintoloista.

Mitä kadun nimeen tulee on vaikea sanoa asunko Sangthipillä niinkuin 6 vuotta sitten vai Priidiipanomyong niinkuin osoitteessani useimmiten nykyään lukee. Tiekyltistä löytyy molemmat nimet kuten myös Bangkokin kartasta. Taksikuskit tunnistavat kadun edelleen nimellä Soi Sangthip. Tämä myöskin on suomalaisittain huomattavasti helpompi lausua ja muistaa joten käytän useimmiten sitä.

Bangkokilainen vuokrankorotus
Kun kuukausi uudessa asunnossa oli kulunut kävin vanhalla asunnolla kyselemässä takuuvuokrieni perään. 20.000 bahtia kun on iso raha omassa taloudessani. Rahoja ei ainakaan toistaiseksi makseta sillä tammikuun sähkölasku ei ole vielä saapunut ja sitä odotellaan vielä. Samalla tiedustelin 6 krs asuntoa jota aiemmin minulla tarjottiin. Asunto olisi kyllä tarjolla vieläkin, mutta vuokra on noussut 30.000 bahtiin kuukausi edellisestä 10.000 bahtista. Kuukauden aikana sangen kova korotus vuokrassa. Näin ollen tilapäisasunnostani näyttäisi tulevan vakituisempi asunto. Olenkin alkanut tämän tiedon jälkeen viihtymään siinä huomattavasti paremmin.

Muutto Thaimaalaisittain.

Olin hyvin kotiutunut asuntooni Phra Khanoossa kunnes yllätys iski ja sain häädön kämpästä remontin vuoksi. Ongelmaksi koitui sangen lyhyt varoitusaika eli viikko. Asiasta neuvoteltiin useamman henkilön voimin ja minua auttamassa oli niin Thaimaalaisia ystäviä kuin kieltä hyvin puhuvia Farangeja. Tämä ei kuitenkaan auttanut vaan Tammikuun loppuun mennessä asunto oli saatava tyhjäksi.

Muutto.
Asunnossa oli mm 4 kingsize sänkyä ja 2 sohvaa ja lukuisa määrä muita kalusteita ja romuja mitä sinne oli kertynyt viimeisen 6 vuoden aikana useammalta talon asukkaalta. Saimme muutto avuksi Pattayan poliisit ja heidän autonkuljettajansa sekä kalustonsa. Tämä helpotti asiaa kummasti ja miehet olivat kovasta humalasta huolimatta erittäin ahkeria ja ripeitä. Auton kuljettajan ajokunto oli ainoa joka rajoitti muutto aikataulua. Palkkioksi työstään nämä Thaimaalaiset "freelancer muuttomiehet" saivat kohtuullisen korvauksen sekä reilusti yli puolet kalusteista sillä ne eivät mahtuneet uuteen kämppään. Tämän lisäksi itse asuntoon jäi lukuisia huonekasveja ja ainakin yksi sänky ja joitakin lipastoja ja kaapistoja.

Takaisin muutto?
Minulle ilmoitettiin muuttaessa, että parin kuukauden kuluttua olisi mahdollista muuttaa samanlaiseen asuntoon, mutta rakennuksen 6 kerroksessa. Tämä kuulosti sangen hyvältä idealta. Väliaikais asunnoksi löytyi noin 25m2 yksiö asunto hiljattain valmistuneen 5 kerroksisen kerrostalon ylimmästäkerroksesta. Kämppä oli pieni, mutta siisti. Huoneessa oli myös kaikki tarvittava lukuunottamatta televisiota, jääkaappia ja mikroa. Nämä 3 asiaa minulla on muuten vielä tänä päivänäkin hankkimatta. Kämpän vuokra on varsin kohttuullinen eli 2 tuhatta bahtia asunnosta, tonni huonekaluista ja toinen tonni ilmastoinnista. Tämän lisäksi kaapelikanavista pitää maksaa satanen ja varsin ripeestä netistä 450 bahtia kuussa, kun tähän ynnätään vesi ja sähkölasku saatiin asumiskustannuksiksi 6 tuhatta bahtia kuussa.

Perinteinen joulu

Jouluksi suuntasimme matkamme kohti Pattaya. Tuota kaikkien tuntemaa turistirysää pari tuntia Bangkokista itäänpäin. Mutta nyt olikin kyseessä perinne joulu. Jouluna tulee syödä kinkkua, rosollia, turun sinappia jne... Ja tätähän saa tietysti Pattayalta sitä paitsi Pattayalla oli myös tarjolla valkoinen joulu.

Nauttiessamme kinkkua sain kuulla, että Suomessa (siis ainakaan Lappia lukuunottamatta, siis Jyväskylän alapuolella) ei ollut lunta. Mutta meilläpä sitä riittii aina kaulaan asti!!

Pattaya itsessään on hauska friikkishow-sirkus. Jonne on kiva mennä aina välillä käymään muistuttamaan itseänsi siitä miksi asuu Bangkokissa. Parin päivän Pattaya reissun jälkeen Bangkok tuntuu kummallisen rauhalliselta kylältä.

One Night In Bangkok

Pakko sanoa että Murray Head jo aikoinaan laittoi Bangkokin tosi kivasti sanoiksi. Lukekaa läpi ja katsokaa lopuksi video youtubelinkistä.

Bangkok, Oriental setting
And the city don't know that the city is getting
The creme de la creme of the chess world in a
Show with everything but Yul Brynner

Time flies -- doesn't seem a minute
Since the Tirolean spa had the chess boys in it
All change -- don't you know that when you
Play at this level there's no ordinary venue

It's Iceland -- or the Philippines -- or Hastings -- or --
or this place!

One night in Bangkok and the world's your oyster
The bars are temples but the pearls ain't free
You'll find a god in every golden cloister
And if you're lucky then the god's a she
I can feel an angel sliding up to me

One town's very like another
When your head's down over your pieces, brother

It's a drag, it's a bore, it's really such a pity
To be looking at the board, not looking at the city

Whaddya mean? Ya seen one crowded, polluted, stinking town --

Tea, girls, warm, sweet
Some are set up in the Somerset Maugham suite

Get Thai'd! You're talking to a tourist
Whose every move's among the purest
I get my kicks above the waistline, sunshine

One night in Bangkok makes a hard man humble
Not much between despair and ecstasy
One night in Bangkok and the tough guys tumble
Can't be too careful with your company
I can feel the devil walking next to me

Siam's gonna be the witness
To the ultimate test of cerebral fitness
This grips me more than would a
Muddy old river or reclining Buddha

And thank God I'm only watching the game -- controlling it --

I don't see you guys rating
The kind of mate I'm contemplating
I'd let you watch, I would invite you
But the queens we use would not excite you

So you better go back to your bars, your temples, your massage
parlours --

One night in Bangkok and the world's your oyster
The bars are temples but the pearls ain't free
You'll find a god in every golden cloister
A little flesh, a little history
I can feel an angel sliding up to me

One night in Bangkok makes a hard man humble
Not much between despair and ecstasy
One night in Bangkok and the tough guys tumble
Can't be too careful with your company
I can feel the devil walking next to me

YouTube

Koh Samet

Kuvassa: komea rantauros Koh Sametin rannalla 6kg Suomesta hoikentuneena :)

Koh Samet
Ensin 3-4 tuntia bussilla Bangkokista Ekkamai bussiterminaalista ilmastoidulla bussilla ja sitten puolisentuntia lautalla ja saavumme Koh Sametin kansallispuistoon. Puistomaksu farangeilta taisi olla järkyttävät 400 bahtia, mutta siihen rahastus sitten loppuikin saarella oli yllättävän edullista.

Sametin saarella liikkumiseen voi valita lavataksit jotka liikkuvat säännöllisen epäsäännöllisesti tai sitten vuokrata skootterin jolla pääsee... hmm joihinkin paikkoihin ellei sitten ole samanlainen hc kuski kuin paikalliset. Me (minä ja veljeni jami) päätimme kuitenkin sijoittaa 1000 bahtia ja vuokrata 250cc mönkijän vuorokaudeksi. Mönkijällä kun pääsee saarella paikkaan kuin paikkaan. Tosin ongelmana on se, että saarta ei pääse ympäri vaan samaa tietä pitää tulla takaisin pohjois-eteläsuunnassa.

Ja ei muuta kuin rannalle kärventämään itseään...

Taikkumättöä

Kuvassa vasemmalta: Sumppi, Pete, minä ja Peni.

Taikkumättöä paikallisessa suosikkiravintolassa. Safkat maksaa 20-50 Bahtin väliltä (1€ n. 47 Baht) ja maistuvat "Aloi Maakh". Eli erinomaisilta. Ruoka onkin yksi Thaimaan parhaista anneista se on halpaa, hyvää ja nopeaa. Ruokaa ei yleensä tarvi katuravintoloissa odotella 10 min kauempaa jos sitäkään.

Chiliin totuttelua vie jonkun aikaa ja kaikki eivät koskaan tykkää niin tulisesta ruuasta kuin mitä Thait ja Laoslaiset suuhunsa laittavat. Jos tulisuus ei maistu on aina vaihtoehtoja kuten hapanimelät ruuat sekä loistavat oisterikastikkeessa paistetut possun tai kanan viipaleet sekalaisten vihanneksien kera. Riisi ja nuudelit toimivat perunan sijaan mahan täyttäjinä.

Yksi hienoja puolia Thaimaassa syömisessä on se, että kun menee isommalla porukalla voi ostaa 4-5 eri ruokalajia ja kaikki jaetaan keskenään joten ei pääse kyllästymään yhteen safkaan ja pääseen kerralla kokeilemaan useampia makuelämyksiä. Jokaiselle tulee oma riisilautanen ja ruuat laitetaan keskelle pöytää taisteltavaksi. Ja syömistä helpottaa tietysti haarukka ja lusikka :) haarukalla safka lusikalle ja lusikalla suuhun ei mitään kiinalaisten tikkuhömpötyksiä vaan kunnon tehokasta mätäntää...

Home Sweet home...

Kämppä Phra Khanoossa sijaitsee aika tarkkaan 2 min päässä Sky Train asemalta (Phra Khanoong) Sukhumvit kadun ja Rama IV risteyksessä. Vaikkakin kämppä on näin lähellä pääkatuja on se silti jotenkin hämmästyttävän rauhallinen ei liikenteen melut kuulu sisään.

Asunnossa on 3 makkaria, iso olohuone, 2 parveketta, 2 kylppäriä ja keittiö. Ilmastoiti laitteita on yksi ja sekin on rikki joten on pärjättävä tuulettimilla, mutta koska nyt ei ole kuuma-aika vuodesta vaan viileää noin 33-35 astetta päivisin niin tuulettimilla pärjää hyvin.

Makuuhuoneissa on mukavat puulattia ja kaikissa king-size sänky, parvekkeella paljon rehuja sekä avo akvaario. Pihalla iso uima-allas aamu-uinteja varten ja kuumana aikana viilentelyä varten.

Mutta parasta asunnossa on kuitenkin sijainti. Phra Khanoon, ei hotelleja ei liikaa farangeja joten ei Khao San hintoja eikä special price for u my friend. Ah nauttimaan katujen keittiöistä ja paikallisten ihmisten hymyistä :)

Back To Bangkok!

Olin moneen kertaan manannut Intiassa sitä kuinka missään muualla ei joudu vastaavanlaiseen repimiseen kadulla kuin Intiassa. Ystäväni Matthew oli kovasti sitä mieltä etten vain muista millaista se on Thaimaassa ja, että varmasti vastaavaa tapahtuu siellä.

Joten päätin testata tämän palloilemalla uuden lentokentän aulussa ja ihmettelemässä kuinka pääsisin eteenpäin. Tarpeeksi kauan eksyneen näköisenä oltuani yksi lentokentän työntekijöistä tuli auttamaan. Kaipaatko taksia sir? Kaipaan jonkin näköistä kulkuneuvoa jolla pääsen Phra Khanoonglle. Haluatko maksaa halvalla vai mukavasti sir? Halvalla vastaan. Hän opastaa minut bussipysäkille josta lähtee bussit Pratunamiin josta pääsenkin jatkamaan matkaa helposti Skytrainilla kotiin. Ja mikä oli testin tulos ei ainakaan lentokentällä eikä myöskään pihalla tullut yhtään hihaan tarttujaa eikä kauppiasta vastaan.

Bussi matkalla katselen liikennettä ja ihmettelen kuinka hämmästyttävän looginen ja järjestäytynyt Bangkokin liikenne on. Kuinka puhdasta on ilma ja kuinka puhdasta on teiden reunukset jne... Taisi Delhi ja Colkata laittaa asiat uuteen perspektiiviin.

Bussi pysäyttää central worldin kohdalla (entinen Worl Trade Center) ja hyppään ulos ja jatkan Skytrainilla kotiin. Kotona vanha asunto näyttää aika samalta kuin aiemmin. Pientä ehostusta sisä tilojen seinille on tehty ja uutta maalipintaa on saanut keittiö, eteinen ja olohuone. But its good to be home!

Kolcata

Colkata

Heti juna-asemalta poistuttuani huomasin että Colkata oli huomattavasti Delhiä viihtyisämpi. Vähemmän turisteja vähemmän kusetusta. Heti ensimmäisenä säntäsin katsomaan Howard siltaa joka on kuulemma mailman ylivoimaisesti liikennöidyin silta. Komeen näköinen kapistus oli lltahämärässä ja päätin ottaa jokiristeilun jotta pääsisin tarkastelemaan siltaa lähempää.

Toiselle puolella jokea saavuttuani huomasin eron Delhiin vielä selkeemmin yrittäessäni saada taksia. Kuskit suorastaan karttoivat minua ja vasta viides kuski jonka kanssa jutteli suostui ottamaan kyytiin. Mahtoiko sitten johtua siitä, että olin niin pahasti rähjääntynyt junareissussa vai pahasta ruuhka-ajasta.

Vietin Colkatassa muutaman tunnin kierrellen ja ruuhkassa istuen taksintakapenkillä ja suoraan sanoen olin aika tyytyväinen päästessäni kentälle ja huomatessani että olin vielä reilusti ajoissa.

Hyvästi India ja Sawadi Thailand!

Agra - Kolcata

Agrasta otin junan Kolkataan (Kalkutta). Juna matka kesti reilut 20h ja oli jälleen kokemus. Matkalla tuli hintaa 410Rs eli n. 8€. Otin jälleen sleeper-class ja yläpunkalla. Löydettyäni oikean vaunun ja oikean punkan löydän pediltäni väsähtäneen inkkarin nukkumasta. Vähän aikaa kaveria ravisteltuani hän ymmärtää siirtyä ja antaa punkan käyttööni. Matkasta väsähtäneenä nukahdan saman tien punkkaani.

Herään hirveeseen meteliin ja meuhkaamiseen nostan päätäni ja saman tien nuoren intialaisen pää kopsahtaa ottalohimooni aiheuttaen lievää kipua. Hetken asiaa ihmeteltyäni tajuan että aiemmin paikallani maannut inkkari vetää junan jonkinasteista siivoustyöntekijää kuonoon. Hetken asiaa ihmeteltyäni huomaan, että tämä siivooja kaveri ei pistä ollenkaan vastaan vaan ottaa vain iskuja ja riepotusta. Mietin hetken että pitäiskö asiaan puuttua, mutta päätän jäädä seuraamaan sivusto.

Hetken kuluttua India Jones ottaa siivoojaa niskasta kiinni ja pistää tämän tyhjentämään roskiksensa lattialle. Nyt asia alkaa kirkastumaan roskiksesta löytyy käteistä ja luottokortteja. Kaveri on ollut siivoamassa matkustajien arvotavaroita itselleen ja nyt jäin kiinni. Laskeudun alas katsomaan lähempää löytyisikö jotakin minulle kuuluvaa. Nyt siivoojan esimies tulee paikalle ja sama riepotus ja avarailla lätkiminen alkaa uudestaan. Siivoojan kolleega liittyy kurinpalautus sessioon ja raahaa kaverin pois paikalta. Todennäköisesti potkut tuli ja mahdollisesti liikkuvasta junasta :)

Nyt onkin paljon levollisempi mieli kun India Jones nukkuu ala pedillä, niin mitään ei varmasti pääse häviämään matkan aikana. Juna matkan hintaan sisältyi vielä lounas (chicken curry) joka oli ehkä pahin safka mitä koko matkan aikana olen syönyt. Kolcataan saavumme noin tunnin aikataulusta myöhässä illan jo ollessa pimentynyt.

Fatehpur Sikri

Agrasta tein matkan Fatehpur Sikriin joka sijaitsi reilun puolentoista tunnin epämukavan-pomppuisan-haisevan-ahtaan ja perin intialaisen bussimatkan päässä. Fatehpur Sikri on autiokaupunki joka toimi Mughalin pääkaupunkina vuosina 1571-1585 Akbarin ollessa vallassa. Pian Akbarin kuoltua kaupunki kuitenkin hylättiin ja siitä tuli autiokaupunki. Autiokaupungiksi Sikrissä on hyvin paljon kaupustelijoita ja lähinnä Intialaisia turisteja. Kaupunkiin ei saa mennä kengät eikä sandaalit jalassa vaan ne tulee jättää kaupungin portilla odottaville "kenkävartijoille" ja korvausta vastaan he vartioivat kenkiäsi haukkana, ellei tietenkin kenkäsi ole arvokkaan näköiset. Tälläisessä tapauksessa voi hyvin käydä niin että katse herpaantuu ja joku pääsee nappaamaan kengät mukaansa.

Kaiken kaikkiaan Fatehpur oli jonkin asteinen pettymys. Autio kaupungilta odottaisi vähintäänkin sitä, että se olisi autio...

Taj Mahal

Ei ole mitään syytä käydä Agrassa käymättä Taj Mahalissa. Vaikkakin sisäänpääsyhinta on nykyään kovin kallis muistaakseni liki 15 taalaa on se silti must-see. Taj Mahal on yksi nk seitsemästä ihmeestä se on rakennettu 350 vuotta sitten naisen rakkauden merkiksi.

Shah Jahan rakennutti Tajin hänen kovasti rakastaman vaimonsa Mumtaz Mahalin kuoltua. Mumtaz Mahal on haudattu Taj Mahalin alle ja Tajin sisään on hänelle rakennettu valehauta. Taj ei sisältä ole mitenkään kummoinen, mutta ulkopuolelta sen marmoripinta ja kaikki kuviot ovat hätkähdyttäviä.

Tajia rakennettiin 22 vuotta ja materiaaleja sekä työmiehiä tuotiin ympäri mailmaa Agraan. Tajia kannattaa mennä ihailemaan aamu 6 aikaa kun portit aukeavat. Kello 12 jälkeen paikka on jo aivan täynnä ja tuntien jonottaminen ei ole lainkaan tavatonta.

Shanti Lodge / Agra

Sain Shanti Lodgesta 2hh itselleni 250Rs hintaan (5€). Huone on todella siisti ja varustettu puhtailla lakanoilla, paksulla peitolla sekä kaapelitelevisiolla. Katossa oleva tuuletin jopa toimii ja suihkusta tulee lämmintä vettä! Mutta parasta Shanti Lodgessa on kuitenkin kattoterassin näkymä Taj Mahaliin. Lonelyplanet ei valehdellut yhtään, näkymä on mitä mainioin ja on vaikea kuvitella, että muista alueen hotelleista olisi parempaa näkymää.

Ravintolan palvelut taaseen ovat perin Intialaista tasoa. Ruuat unohdetaan tuoda, tai jos muistetaan tuoda ne tulevat kylminä ja erikseen. Hotellista on lyhyt matka kävellä Taj Mahalille sekä Taj walk puistoon jossa on erinnäisiä tähystystorneja Tajiin päin. Luonnollista kyllä kaikki Agrassa pyörii Tajin ympärillä. Muita nähtävyyksiä kylässä ei juurikaan ole, mutta ilmapiiri on mukavan rento ainakin Delhin hässäkän jälkeen.

Tapaan Shantissa suomalaistytöt Jyväskylästä ja Joensuusta. He ovat juuri lopettaneet 2kk työprojektinsa etelä Intiassa Keralassa ja ovat palaamassa Suomeen. Käymme tsekkaamassa hotellin viereisen ravintolan, jossa palvelu hieman parempaa ja telkkarista tulee brittifutista :)

Jään Agraan pariksi päiväksi odottamaan Uusi-seelantilaista ystävääni Matthewta johonka törmäsin Delhissä.

Delhi - Agra junamatka

Otin sleeper class junamatkan Delhistä Agraan. Matka maksoi 350Rs eli noin 7€. Speeper-class tarkoittaa junaluokkaa jossa on 3 sänkyä päällekkäin ja ylin punkka on ehdoton! Onneksi sain reissuun ylimmän punkan missä on vähemmän häsläystä kerjäläisten ja kaupustelijoiden kanssa.

Matka kesti n 4h ja meni mukavasti nukkuessa. Alapunkalla matkan ajan istuneet saksalaiset vieläpä herättivät minut sopivasti Agraan saapuessa. Junamatkat Intiassa ovat kyllä hienoja kokemuksia. Joka pysäkillä on mahdollisuus ostaa ruokaa ja teetä. Jokaisella pysäkillä tulee myös kerjäläiset ja kengänkiilottajat kolikoiden perässä.

Agran tärkein nähtävyys on tietysti mailmankuulu Taj Mahal
Olinkin lukenut Lonelyplanetista hotelleista joista on Taj näköala. Näistä kirjan mukaan paras näköala on Shanti Lodge hotellin kattoterassilta. Agraan saavuttua jaoin taksin saksalaisten matkakumppanieni kanssa jotka olivat myös tulleet samaisen kirjan perusteella päätöksen yrittää saada huone Shantista.

New Delhi vs Old Delhi

New Delhi on mielestäni kuin mikä tahansa nykyaikainen suurkaupunki, loistohotelleineen ja hienoine kahviloineen. Ei mitenkään erikoinen mutta ehkä hienous onkin siinä kuinka dramaattinen ero on vanhan kaupungin ja uudenkaupungin välillä. Delhissä toimii metroverkko jolla pääsee kätevästi paikasta toiseen jos vaan on valmis heittäytymään sekaan. Suunnistaminen metroilla paikasta toiseen ei ole ihan yhtä helppoa kuin Lontoossa, mutta siihen oppii kyllä.

Old Delhi on huomattavasti mielenkiintoisempi. Ja niinkuin myöhemmin opin niin jokaisessa Intian kaupungissa tuntuu päänähtävyytenä olevan punainen linnoitus niin myös Delhissä. Mutta Old Delhi on kyllä ihan mielenkiintoinen ja linnoituksen liepeillä on kiva kävellä jos pystyy oleen välittämättä rihkama kauppiasta ja kerjäläisistä. Yksi erikoisuus Intiassa on se, että paikalliset tuntuvat olevan kovin vakuuttuneita siitä, että kaikki turistit käyttävät huumeita ja niinpä vähintäänkin tunnin välein joku on tarjoamassa hassista, ketamiinia ja oopiumia.

Kaiken kaikkiaan Delhi on ihan ok iso kaupunki, mutta ei sellainen, että välttämättä lähtisin uudestaan. Eli toistaiseksi matkakohteista joissa olen Aasiassa käynyt jää kyllä auttamatta joukun hännille. Mutta varmasti Delhinkin suhteen pätee sama kuin monen muun suurkaupungin, mitä kauemmin aikaa siellä viettää sitä enemmän kaupunki avautuu ja sitä enemmän siitä alkaa pitämään tai vihaamaan.

Kerjäläiset ja kaupustelijat

Vaikeinta Intiassa oli paikalliset ihmiset. Mietin pitkään mitenkä asiasta kirjoittaisin, mutta päätin kuitenkin kirjoittaa niin kuin asiat tunsin. Minkä takia Intialaisia oli vaikea kohdata voi johtua monestakin syystä. Minun huono valmistautuminen ja kulttuurin heikko tuntemus, suomalaisena oma henkilökohtainen tila on suurempi kuin paikallisilla tai sitten jokin muu syy vaikea sanoa näin lyhyellä ajalla.

Taksikuskit
Taksikuskit kiilaavat eteen, huutelevat toisilleen ja yrittävät saada sinut kyytinsä katkaisemalla tien edestäsi. Jos astut kyytiin niin he yrittävät viedä sinut liikkeisiin josta he saavat provision. Monesti kyyti oli tarjolla jopa ilmaiseksi jos vaan suostuu käymään yhdessä tai kahdessa liikkeessä. Taksisuhareihin yleensä tehosi parhaiten vain täydellinen ignooraminen ja välistä puikkelehtiminen. Ajoittain pari potkua autoriksan kylkeen sain kuskit lopulta väistämään.

Kaupustelijat
Kadulla on usein ns. sisäänheittäjiä. Nämä sisäänheittäjät yleensä aloittavat sanoin "Hi Sir, can I talk to You for a minute, I am not gonna try to sell anything". Ja hetkeä myöhemmin olet heidän liikkeessään. Josta pois pääsy vaatii tiukkaa päättäväisyyttä. Nämä myyjät jättävät sinut rauhaan hyvinkin nopeasti, kun vain huomaavat, että sinulle ei voi myydä ylihinnoiteltua turistirihkamaa tai huonoja piraattituotteita.

Kerjäläiset
Tämä onkin vaikein ryhmä kaikista. He tarttuvat hihaasi kiinni, saattavat roikkua perässä kilometrejä! Heitä tulee hyeenalauman kaltaisesti lisää. Tunnet kuinka kädet vaeltavat takataskuissasi ja kuinka he yrittävät katseella saada selville mihin olet piilottanut rahasi ja onko sinulla mahdollisesti rahavyö. Osa heistä on kovin viattoman näköisiä ja on vaikea olla antamatta heillä rahaa, mutta monta kertaa he päivästyvät paikoissa joissa lompakon esiin ottaminen olisi todella suuri riski.

Pahinta tilanteessa on se, että muutaman päivän jälkeen olet kovettunut niin pahasti, että sinulla ei ole minkäänlaista sympatiaa näitä ihmisiä kohtaan vaan he tuntuvat kuin torakoilta jotka koittavat päästä huoneeseesi. Välillä huudat heillä "fuck off" tai "shalaam" ja kun tämä ei auta niin ajoittain minäkin jouduin käyttämään käsiäni vahingoittaakseni sen verran sinnikkäimpiä kädessä roikkujia, että he luovattaisivat.

Monesti tuntuikin Delhissä ollessa, että parhaiten nauttiolostaan, kun oli vain ulkomaalaisia ympärillä, eikä Intialaisia näköpiirissä. Vastaanvanlaista olen kokenut aikaisemmin vain Marocossa (Tanger), jossa sai myös ollaan varpaillaan varsinkin kun matkustin Suomalaisen blondi tytön seurassa, tammikuussa (off season & ramada). Mutta kaakkois-aasias Thailand, Kambodia, Laos en ole kokenut mitään vastaavaa.